Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Miehet ja miesten tunteet sekä isyys ovat päällimmäisenä tässä romaanissa.
Nelikymppinen Jari on elämänsä vedossa ja vetää hengenkohotusseminaareja ja konsulttifirmaa, lietsoo yhteishenkeä ja matkustaa paljon. Hän on saavuttanut elämässään paljon. Hyvä työ, upea vaimo, hieno asunto viehättävällä paikalla… Miksi Kirsi ei ole sitten tyytyväinen? Miksi hän haluaa vielä jotakin – lapsen? Onneksi on Sari, jonka viereen köllähtää, jos maailma kohtelee kaltoin. Ja kohteleehan se, kaikesta huolimatta.
Jarin isä Reino joutuu sairaalaan huonossa kunnossa ja Jari hätääntyy ensin. Isä hourailee jostakin Taunosta, josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan. Ei silti, ei heillä perheessä muutenkaan paljon puhuttu, ei varsinkaan sen jälkeen kun äiti lähti. Erosi ja otti uuden miehen sekä muutti Espanjaan. Lähtiessään sairaalasta ja kuunneltuaan isän houreita Jari tajuaa, ettei hän tiedä vanhemmistaan oikeastaan yhtään mitään. Ei heidän tapaamisestaan, lapsuudestaan tai nuoruudestaan.
Reinon harhoista tulee lopulta hänen elämäntarinansa, joka ei välttämättä ole kaunista luettavaa. Kansalaissodan jälkeiset kovat kokemukset, kuolemat, sairaudet, huutolaisuus, seksuaalinen hyväksikäyttö, josta hän ei ymmärtänyt itse yhtään mitään sekä rintaman kauhut ovat tehneet hänestä ulkoisesti kovan miehen. Miehen, jonka sisintä ei kukaan paljasta. Eräs poika jatkosodan aikana jäi erityisesti painamaan hänen mieltään, heidän yhteinen kohtalonsa ja jonkinlainen erityisyytensä. Reino jäi vaille rakkautta, mutta kasvattiko hän poikaansa samaan? Miksi Marjatta lopulta lähti? No , tietäähän hän sen, ainakin sisimmässään. Mutta ei heillä keskusteltu. Eikä Jarikaan halua kuulla äitinsä tilitystä puhelimitse, se on aivan liian henkilökohtaista. Vai liian läheistäkö?
Kirja vie mennessään aivan huomaamatta sukupolvesta toiseen, miesten kohtalot ovat karuja ja arpisia. Karuin on tietysti isä-Reinon elämä, johon liittyy paljon ja monenlaista tragiikkaa, petettyjä lupauksia ja salassa pidettyjä asioita. Jari kasvoi myös pitämään tunteensa kurissa, olemaan puhumatta asioistaan, salaamaan sisimpänsä. Hullua sikäli, että hän tekee työtä ihmisten kanssa ja hän nimenomaan pistää siinä aina myös itsensä peliin. No, ei ehkä aina, siitäkin on alkanut tulla jo maneeri. Naiset jäävät tässä kärsiviksi osapuoliksi, kärsiviksi juuri siitä, että heille ei kerrota asioita eikä olla avoimia.
Suosittelisin kirjaa jokaiselle, jonka isä tai isoisä on ollut mukana sodassa. Samoin kaikille uramiehille ja heidän läheisilleen, varsinkin bisnestä tekevien, kaikessa mukana olevien miesten tuttaville. Ei heidänkään elämänsä ole ehkä niin helppoa kuin ulkoisesti näyttää. Psykologinen sukupolviromaani siitä, mistä olisi pitänyt puhua, mutta josta vaiettiin tarkoituksella.