Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kuninkaanlinnan katto vuotaa, mutta kuningasta ei enää juurikaan kiinnosta. Kolme aikuistuvaa tytärtä viettävät aikansa Snapchatin ja Instagramin kanssa, narri ei ole hauska (vaan pahan maaherran karannut vaimo). Jotain tehdäkseen kuningas lähtee rymyretkelle pastorin kanssa, mutta huonostihan siinäkin käy, papille ainakin. Valkoisen heteromiehen eksistentiaalinen ahdistus ja turhautuminen saavuttaa korkeat sfäärit. Kaikki on turhaa.
Maamme eturivin sarjakuvataiteilijoihin ja pilapiirtäjiin lukeutuvan Ville Rannan Kuningas menettää päänsä on väkevä allegorinen sarjakuvaromaani. Kuningas elää satumaailmassa lohikäärmeiden ja linnanneitojen keskellä ja suorittaa urotöitä lähimetsissä, mutta rappeutuneet kulissit alkavat sortua yksi kerrallaan. Mennyt loiston aika ei palaa, vaikka jatkuva sade toisinaan taukoaakin. On aika siirtyä eteenpäin, mutta vain kuningas ei sitä tunnu ottavan todesta. Niinpä on vain oikein, että kuningas menettää päänsä.
Pidän Ville Rannan nopeasta ja tehokkaasta viivasta. Hieman suttuisen näköinen tussinjälki on persoonallinen ja ilmaisuvoimainen. Ranta täydentää kuvat vain muutaman värin avulla. Yksityiskohdilla ei mässäillä, olennainen välittyy melko vähälläkin. Tarinankerronta ja -kuljetus ovat ensiluokkaisia.
Kuningas menettää päänsä ei yhdestä lukukerrasta kulu. Se on moraliteetti, jolla on sanottavaa. Mutta Rannan sanottava on monimerkityksistä, sen kuuluu herättää keskustelua. Ehkä tulkitsen teoksen toisella lukukerralla ihan toisin, ehkä joku muu lukee siitä kokonaan muita teemoja. Älykkään eksistentiaalisen pohdinnan ystävälle ja toisaalta räväkän luutuneita rakenteita vavistelevan mustan huumorin ystävälle Ville Rannan Kuningas menettää päänsä on hyvä valinta. Suosittelen.
