Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Verinen kivi nyrkissä on jo kansikuvan aiheena. Kuollut kuin kivi aloittaa Murhaloru-sarjan, johon jatkoa seuraa hyvinkin pian.
Alkajaisiksi ollaan kirjailijoiden kemuissa, kirjanjulkkareissa. Kirjailijan on varmaan suhteellisen helppoa kirjoittaa tästä, koska varmasti niissä juhlissa on tullut käytyä. Kekkerit ovat kirjailija Roosa Viiman kotona. Roosaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Hän ei millään muotoa ole tyytyväinen elämäänsä ja siihen, mitä on tullut tehtyä. On jatkettava näyttelemistä…
Kun juhlat ovat loppuneet, kylpyhuoneesta löytyy kivi. Lisäksi peiliin on kirjoitettu:
Pikku-Maija murhasi,
laski veret isästä.
Minne Maija katosi,
vaaniiko hän äitiä?
Rikoskomisario Risto Vasama, joka on Roosan ystävä, joutuu palaamaan takaisin Villa Viimaan, sillä nyt olisi töitä tiedossa. Onko jollain synkkä huumorintaju, vai mitä kummaa on tekeillä. Kun loru jatkuu, saa vain miettiä, montako säettä siinä on. Moinen lorun lurittelija aiheuttaa ikäviä väristyksiä.
Kustannusmaailma ja sen monenmoiset koukerot värittävät myös tätä tarinaa. Miten kirjailija kirjoittaa, jos on vaan jumi, onko silloin pakko lainata ja varastaa? Ihan hassun ajankohtainen aihe, joskaan ei ollenkaan kiva juttu.
Ihmisten väliset suhteet, jotka osaavat olla kimurantteja, on hyvin kuvattu. Jännitteitä saadaan kasaan kivasti ja oli mukavaa edetä loppua kohden, kun ei millään arvannut, kuinka tulee käymään. Montako ruumista ja ennen kaikkea miksi?
Max Mannerilla on vankka taito pitää lukija otteessaan, sillä teksti ja tarina tihkuvat sellaista mielenkiintoista settiä, jota oikein mielikseen nautiskelee.
Onneksi on jatkoa tulossa….
