Jaakko Yli-Juonikas: Kyyhkysinetti

Jaakko Yli-Juonikas on ollut antoisa tuttavuus kirjailijana. Neuromaani jäi tosin kesken, sen formaatti oli vain liikaa. Mutta Jatkosota-extrasta nautin ja näistä pienemmistä olen myös pitänyt.

Kyyhkysinetin päähenkilö on Rauha Rautio, lyhytkasvuinen huutolaislapsi, joka kiertää talosta taloon, päätyen aina sinne, missä halvimmalla hinnalla suostutaan huutolainen ottamaan hoidettavaksi.

Eräänä päivänä kasvitieteilijä, professori Brotherus saapuu Kaihunmäkeen tekemään kasvitutkimuksiaan. Rauhaa ei Brotherus suuresti kiinnosta, mutta Brotheruksen mukana saapuu ajomies Kallio, joka huomaa Rauhasta heti, että jaloissa ja selässä on jotain vikaa, ja tarjoutuu kokeilemaan miettimäänsä parannuskeinoa.

Kallio onnistuu taikakeinoillaan parantamaan Rauhan selän kivut. Niinpä kun Rauha päättää, että on aika lähteä omille teilleen, hän suuntaa kohti Helsinkiä, jossa ajomies ja noita Kallion pitäisi asua.

Helsingissä onkin sitten monenlaista menoa, mutta Rauha onnistuu yhyttämään Kallion ja pääsee tämän seurapiireihin. Kalliolla on omituiset puuhansa ystäviensä kanssa ja Rauha päätyy seuraamaan tapahtumia, jotka tulevat jäämään suomalaisen okkultismin historiankirjoihin Tattarisuon tapauksena (tapauksesta jäi myös elämään sanonta “jäljet johtavat sylttytehtaalle”).

Takaisin kaivolle ja taas vääntää kampea. Mutta samalla kun tajuaa ettei kuulu halkojen hakkaus enää vajasta, renki könttyröi kuraisilla saappailla pihan poikki, ei yhtään väistä lammikkoja joissa on vielä paikoin ohut jää. Hiljaa rätisee saappaiden alla rengin lampsiessa vajalta tänne. Ei voi kuin lopettaa vääntämisen ja katsoa mitä nyt.

Rauhan ajatuksenjuoksu on kiemuraista ja omaperäisesti muotoiltua. Siihen sisään pääseminen vie aikansa, mutta tarina alkaa kyllä juosta, kun kieleen tottuu.

Kyyhkysinetti on muutenkin aika omintakeinen tapaus, mutta aiheensa puolesta kovin mielenkiintoinen ja jälleen yksi merkki siitä, että Yli-Juonikas on kiinnostava ja yllätyksellinen kirjailija.