Rachel Smythe: Lore Olympus : Osat 1–4

Lore Olympus 1

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Olen ollut tietoinen suositun nettisarjakuva Lore Olympuksen olemassaolosta jo kauan, mutta koska romantiikka ei ole genrenä ominta aluettani on sarjakuva jäänyt tähän mennessä lukematta. Webtoonissa julkaistava nettisarjakuva on kuitenkin kasvanut sellaiseksi ilmiöksi, että pakkohan tähän oli viimeinkin tutustua, jo sarjakuvallisen yleissivistyksen vuoksi.

Lyhyesti sanottunua Lore Olympus on moderni uudelleenkerronta kreikkalaisen kevään jumalattaren Persefonen ja Haadeksen mytologiasta. Alkuperäisen tarun mukaan Haades kaappasi Persefonen alamaailmaan, mikä aiheutti äitinsä Demeterin surun ja sen, että hän kielsi kielsi kasveja kasvamasta, kunnes tyttö löytyisi. Lopulta Zeus joutui puuttumaan peliin ja niin Persefone vietti vain osan vuodesta Haadeksen luona alamaailmassa ja osan vuodesta maan päällä äitinsä kanssa, mikä symboloi kesää ja kasvua. Tämä myytti selittää vuodenaikojen syklisen vaihtelun antiikin kreikkalaisessa kulttuurissa.

Lore Olympus 2:n kansi
Lore Olympus 3:n kansi
Lore Olympus 4:n kansi

Sarjakuvan tarina alkaa, kun nuori kevään jumalatar saapuu ensimmäistä kertaa Olympokselle ja herättää välittömästi kauneudellaan huomiota. Rachel Smythe näyttää käyttävän alkuperäistä tarua lähinnä viitteellisenä pohjana, sillä tässä versiossa ei ole epäilystäkään etteikö Persephone olisi alusta alkaen juuriaan myöten ihastunut Haadekseen ja tunne on molemminpuoleinen.

Mielenkiintoisempaa tässä uudelleentulkinnassa on kuitenkin maailma, jossa Olympoksen jumalat elävät. Siinä missä ihmiskunta selkeästi elää antiikin aikaista elämää, jumalien maailma on kuitenkin autoineen ja kännyköineen ehdottoman moderni. Idea on ihan hauska ja yllättävän toimiva.

Kreikan mytologiasta löytyy sen verran erikoisia jumalia ja tapahtumia, että näistä saadaan sarjakuvassa revittyä paljonkin kiinnostavaa draamaa. Lore Olympos onkin kiitettävän täynnä mielenkiintoisia hahmoja. Erityisesti Zeus (joka on juuri niin limainen paska kuin kuuluu ollakin) ja vaimonsa Hera loistavat dramaattisena pariskuntana. Myös Eros jää mieleen Persephonen sympaattisena tsempparina ja synkkä Thanatos yllättäen nousee esiin hahmona jonka kehitystä seuraa mielenkiinnolla. Smythen värikäs ja persoonallinen kuvitustyyli ihastuttaa ja onnistuu todella tuomaan hahmot eloon. Sarjakuvassa on paljon mistä tykätä ja en sinällään ihmettele sen keräämää suosiota. Siitäkin huolimatta kyllä tästä kritisoitavaakin löytyy.

Esimerkkiruutu sarjakuvasta.
Sarjakuva alkuperäisessä formaatissa jossa sitä luetaan ruutu kerrallaan.

Lore Olympusta on mainostettu feministisenä tulkintana antiikin Kreikan tarustoista, mutta täytyy sanoa olen kyllä tämän mainoslauseen kanssa eri mieltä. Päin vastoin, sarjakuvassa kiinnittää huomiota, miten huomattavan konservatiivinen sen naiskuva oikein on. Suurin ongelma on, että itse päähenkilö on tarinassa enemmän objekti kuin subjekti. Persephone kuvataan viattoman syntisenä seksiobjektina, joka ei kykene tekemään oikein mitään olematta samalla tahattoman viettelevä ja jota kaikki mieshahmot väistämättä himoitsevat.

Tämä ei sinänsä ole vielä ongelmallista, mutta valitettavasti Persephone jää oman ulkonäkönsä vangiksi, ja jos hahmosta poistaisi ulkoiset avunsa niin jäljelle ei jäisi oikein yhtään mitään. Persephone ei nimittäin vie tarinaa eteenpäin, vaan hänen tehtäväkseen jää lähinnä passiivisesti reagoida muiden tekemisiin. Hahmolta myös puuttuu tavoitteet, ellei mukaan lasketa sitä, että hän haluaa tarinan miehen itselleen, ja siinäkin hän onnistuu melkein heti. Tulee olemaan mielenkiintoista miten hahmo tästä kehittyy, jos kehittyy, sillä nämä neljä kirjaa toki käsittelevät vasta tarinan alkupuolta.

Joka tapauksessa ainakaan toistaiseksi Persephone ei ole hahmona oikein vakuuta ja hän jääkin persoonallisempien sivuhahmojen jalkoihin. Persephonen kilpakosija nymfi nimeltään Minthe on erityisen jännä tapaus. Minthe ei ole mikään hyvä tyyppi, mutta kerronnallisesti hänessä on potentiaalia. Hän on epäluotettava ja epävakaa hahmo, jonka alhainen asema nymfinä aiheuttaa epävarmuutta ja joka ei millään kykene uskomaan, että hän voisi olla rakkauden arvoinen kumppani. Niinpä Minthe tahattomasti sabotoi oman suhteensa Haadekseen ja pelaa miehen nopeasti Persephonen pussiin. Tämä haavoittuvuus ja surumielisyys tekee Minthestä kuitenkin hyvin kiinnostavan hahmon ja kautta sarjakuvan mietin, että hahmo olisi oikeastaan paljon mielekkäämpi ehdokas päähenkilöksi, koska hänellä on niin paljon potentiaalia kasvaa ja kehittyä. Persephone puolestaan tuntuu Mintheen verrattuna joltain voimafantasialta ja ihannenaiselta, jolla ei ole tilaa oikein kasvaa enää mihinkään.

En myöskään ihan tajua Smythen tekemiä kerronnallisia ratkaisuja Persephonen ja Haadeksen rakkaussuhdetta koskien. Yleensä rakkaustarinoissa on jonkinlaisia esteitä voitettavana, mutta ainakaan toistaiseksi pariskunnan suhteessa ei tapahdu oikein mitään minkä puolesta tarvitsisi jännittää. Joo, onhan se Minthe hetkisen vähän tiellä, mutta alusta alkaen on täysin selvää, että hänellä ei ole tässä kilpailussa mitään mahdollisuuksia. Tämä on sikälikin erikoista, että alkuperäinen taru kyllä mahdollistaisi vaikka minkälaista draaman kehittelyä, mitä ei kuitenkaan näytetä käytettävän hyväksi.

Esimerkkisivu sarjakuvasta
Sarjakuvan ruutujako toimii luontevasti.

Tähän loppuun pitää vielä puhua sarjakuvan julkaisuformaatista ja mainita Edwin Vazquez, jonka vastuulla on ollut taikoa ruutujako niin, että se toimii myös kirjassa. Nettisarjakuvaahan nimittäin skrollataan alaspäin yksi ruutu kerrallaan, joten lukutapa on pitänyt miettiä printtiä varten täysin uusiksi. Ensimmäisessä kirjassa homma on vielä hieman hakusessa; jotkin ruudut jäävät sivuilla liian pieneksi ja toinen ongelma on värit, jotka toisinaan toistuvat liian tummina tehden hahmojen kasvoista vaikeita hahmottaa. Toisesta kirjasta lähtien ei kuitenkaan ole mitään valittamista eikä kerronnasta huomaa, että kirja ei se alkuperäinen julkaisuformaatti.

Lore Olympus on mielenkiintoinen tapaus. Sarjakuvalla on miljoonia lukijoita ja se on palkittu muun muassa kahdella Eisner-palkinnolla ja onpa siitä tulossa myös televisiosarja. Itselleni sarjakuva kuitenkin jättää kummallisen ristiriitaisen olon. Tässä on todella paljon hyvää mutta tarinan päähenkilöt tuntuvat kummallisesti sen heikoimmalta lenkiltä. Toisaalta tämä neljäs kirja päätyy episodiin 102, kun nettisarjakuva on jo episodissa 261, joten onhan tarinalla ja hahmoilla tilaa kehittyä vaikka mihin, ja minulla on aikaa muuttaa mielipiteeni. Seurantaan siis menee, vaikkakin tietyin varauksin.

Titta Lindström

Titta Lindström on graafinen suunnittelija ja kuvittaja, joka haluaa sarjakuvien valloittavan maailman. Siinä sivussa tulee luettua myös kaikenlaista muuta kirjallisuutta, josta tietokirjallisuus erityisesti herättää uteliaisuuden: voi kun olisikin mahdollista tietää kaikesta kaikki! Kaikki vinkit »

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 286 tilaajan joukkoon! Jos haluat tietoa uusista vinkeistä nopeammin, tilaa Telegram-kanavamme!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...