Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sanna Karlströmin edellinen runokokoelma Pehmeät kudokset käsitteli äidin kuolemaa. Kuolemalta ei nytkään vältytä. Samalla tavalla myös luonnon ja elämän kuvasto on läsnä. Yhteyttä kirjoille luo myös molempia koristava Päivi Puustisen kansikuvitus, joka sitoo kirjoja toisiinsa.
Sanon sen nyt nopeasti jotta se menisi ohi:
sisareni ruumis työnnettiin kylmiöön kuin dosettiin.
Viimeksikin luonnehdin Karlströmin sanovan vähällä paljon, eikä se ole muuttunut miksikään. Kirjan sivuilla on runsaasti tyhjää tilaa, jossa hengittää ja pysähtyä. Se, mitä sanotaan, on monitulkintaista ja ytimekästä.
Kokoelma jakautuu kahteen osioon: ”Maanpäällinen osa” ja ”Puutarha”. Ensimmäisessä pohdiskellaan enemmän kuolemaa. Siinä “sydämeni on lionnut ja aukeaa kuin teekukka”, ja ilmassa on yleinen kohtalokkuuden ja rajallisuuden tunnelma.
”Puutarhassa” taas ollaan nimensä mukaisesti puutarhatöiden parissa. “Lapioidessani kysyin maalta mistä sinä olet tullut”. Elämää ja kuolemaa puutarhaankin mahtuu, tavallisena vuoden kiertona. Kesä on elämää, talven aikana mietitään, paljastuuko keväällä lumen alta ylipäänsä mitään.
Karlström kirjoittaa herkkyydellä ja tarkkuudella. Kuolema on ikuinen aihe, josta voi toisinaan olla vaikea sanoa mitään uutta. Maanpäällinen osa asettelee sanansa sillä lailla taitavasti, ettei se kuulosta kuluneelta. Mikä vähäpuheinen ja hienovireinen kokoelma!
