Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä se on jännä kirja. Kun olen tästä jollekulle maininnut, niin saan kuulla: Mitä, Eppu Normaalin sanoittaja, eikös se Martti ole ne kaikki rustannut? Niinhän sitä luulisi, että runotäti Kirsi Kunnaksen poika riimitteli kaiken itse, vaan eipä tehnytkään ihan sitä kaikkea. Bändin alkuperäinen basisti Mikko Saarela värkkäsi myös niitä sanoituksia ja oli muuten musiikillinen johtajakin ja keksi nimenkin bändille. Vuonna 2019 menehtynyt Saarela ei keskuudessamme enää riimittele.
Olin jo aiemmin vetäissyt äänikirjakuuntelut Raul Reimanista ja kun sitten perään tutustuin tähän kirjaan, olin kyllä huomaavinani aika lailla yhteisiä tekijöitä. Välillä tuntui, että aivan kuin kahdesta sanoittajasta olisi tullut yhtä. Se, mikä miehiä yhdisti on se, ettei ole haluttu oikein olla esillä. Biisejä oli kiva tehdä, mutta sitten se kaikki muu…
Saarelallahan oli jo hyvin nuorena biisien ja varsinkin tekstien tekotaito hallussa. Hän pystyi tuosta vaan tekemään ihan oikealta kuulostavia biisejä, joissa oli tarina. Se oli aika poikkeuksellista niissä meidän kuvioissa ja mielestäni vähän laajemminkin. Mikolla oli erityislahja biisintekemiseen.
Timo Kalevi Forss on kirjoittajana erittäin vetävä ja tarina etenee alusta loppuun asti hyvällä tempolla. Hän aloittaa valottamalla Saarelan lapsuutta, joka ei ollut ihan sellainen normikuvio. Käydään läpi nuoruusajat, Eppujen alku ja sen jälkeen kaikki muutkin bändit, kuten Freud, Marx, Engels & Jung.
Tässä saa nauttia Suomi-rockin siivuja oikein urakalla.
Perhe-elämää saadaan myös sopivasti maistaa ja sitä, miten monipuolinen Saarela oli. Hän hankki ihan ”oikeankin” ammatin, sillä hän oli biologi ja toimi myöhemmin opettajana. Monet muusikot muistavat hänet heidän biisiensä sanoittajana. Viimeisin biisi, jonka Saarela sanoitti, on Honkatonk-bändin Randevuu laivasillalla, joka miellyttää itseänikin suuresti.
Saarela menehtyi vuonna 2019 ja ystävät muistivat häntä muistometsällä. Se tuntui hyvin arvokkaalta ja kunnioittavalta muistamiselta, sillä Mikolle metsä oli lähellä sydäntä. Siitä on helppo olla samaa mieltä. Tämä kirja toi niin paljon kaikkea uutta ajateltavaa ja kosketti syvältä. Hellin käsin siirrän sen nyt kirjahyllyyni, että voin siihen sitten palata, kun siltä tuntuu.
Voin taas lämpimästi tätä kirjaa suositella, sillä se on yhden ihmisen elämä, kiintoisa ja jälkiä jättävä.
