P. D. James: Mistelimurha ja muita kertomuksia

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

P. D. James (1920-2014) oli merkittävä brittiläinen rikoskirjailija, jonka tuotannon keskeisin henkilöhahmo oli runoilija ja poliisi Adam Dalgliesh. Tämä eettisen pohdiskelun ja kirjallisten yhteyksien taitaja esiintyy myös Mistelimurha-kirjan neljästä novellista kahdessa, ja onhan hänet oikein mukava taas tavata.

Kirjan novellit Mistelimurha, Hyvin tavallinen murha, Boxdalen perintö ja Joulun kaksitoista johtolankaa ovat perin juurin brittiläisiä luonteeltaan ja kuvastoltaan, etenkin ensimmäinen ja viimeinen, jotka sijoittuvat jouluun. On misteliä ja piikkipaatsamaa, kalkkunaa ja jouluputinkia, paukkukaramelleja ja takkatulta. Ei ihme että mieleen tulee itse Dame Agatha; viimeinen novelleista päättyykin Dalglieshin ironiseen toteamukseen: ”Voi rakas Jane-täti, minusta tuntuu, että toista sellaista juttua ei enää tule vastaan. Se oli silkkaa Agatha Christietä.”

Kahdessa keskimmäisessä novellissa tulee sitten ehkä enemmän esille Jamesille ominainen pohdinta etiikasta ja moraalista. Hyvin tavallinen murha -novellissa päähenkilö, peräti arkkienkelimäisen nimen omaava pikkuvirkamies Ernest Gabriel, todistaa intohimorikoksen ikkunasta katsellessaan aivan kuin Hitchcockin Takaikkunassa konsanaan. Mutta miksi hän ei voi todistaa murhaoikeudenkäynnissä ja siten pelastaa viattoman miehen hirsipuusta? Miksi hän on niin pelkurimainen oman maineensa suhteen? Boxdalen perinnössä keskushenkilö on taas Adam Dalglieshin kummisetä, korkea kirkonmies Hubert Boxdale, jota arveluttaa ottaa vastaan isotätinsä huomattava perintö: rahat tulisivat kyllä hyvään tarpeeseen, mutta kaniikki Boxdale pohtii, tuottavatko ne hänelle onnea, koska on luultavaa, että kyseinen isotäti pääsi käsiksi rahoihin murhaamalla miehensä arsenikilla.

Täytyy sanoa, etten ole varsinaisesti novelli-ihminen, vaan laajempi eeppinen kerronta on miellyttänyt aina enemmän, mutta kyllä nämä Jamesin novellit olivat hykerryttävää luettavaa. Niissä on pieneen tilaan saatu mahtumaan paljon kuvausta, on kyse sitten henkilöistä tai miljööstä: näin tiiviissä muodossa täytyy oikeastaan jokaisen sanan olla perusteltu. Oikein hyvää lukemista vaikkapa yöpöydälle, yksi novelli aina ennen nukahtamista. Toivottavasti uni tulee…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *