Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Arto Juurakko ja kaikki hänen runokirjansa ovat ihan loistavia. Vaikka eteläpohjalainen murre ei ole sinänsä tuttu, se tuntuu mukavalta lukea ja ääneen vielä paremmalta.
Juurakko kertoo runoissaan parisuhteesta, tässä teoksessa siitä, kun ollaan jo iäkkäämpiä ja toinen sairastuu ja menehtyy. Jos on ollut pitkässä parisuhteessa, niin onhan se menetys, kun se kumppani rinnalta lähtee.
Runot ovat jaksoissa: “Yhyres vielä”, “Sinä lähärit”, “Eläköötyny”, “Täysihoiros” ja “Haurasta”. Koko setti on niin ihania, kauniita ja täynnä ajatusta olevia runoja. Lukiessa ei aina tiedä, mitä on tulossa, mutta mitä tulee, tulee sellaisella lempeydellä kun saisi shaalin hartioilleen.
Alaan olla
siin iäs, notta
ulukonäköpainehet alakaa
helepottaa.
Enää en muista,
minkä tähären
pitääs olla
hyvännäköönen
Peilistä kattoo
herttaanen, elämää
nähäny, mutta kehityskelepoonen
ihimisolento.
Notta mikäs täs,
seuraavaa riaknoosia
orotelles.
Juurakon runoja voi lukea aina uudestaan ja aina tulee hyvä mieli, vaikka aihe olisikin surullinen. Ne ovat täynnä elämää ja sitä arkea, mutta jotenkin niin kerrottu, että arjestakin tulee juhlaa.
