Pieni hiiri haluaa elää rauhassa ja ilman muutoksia. Sitten joku koputtaa ovelle. Hiiri teeskentelee, ettei ole kotona; yksin on mukavampi. Joku tuo valtavan kirjeen. Se lienee täynnä huonoja uutisia, hiiri ajattelee, ja sitä paitsi hän pitää enemmän pienistä postikorteista. Keittiöstä löytyy iso kakku, mutta hiiri syö mieluummin terveellistä papukeittoa.
Kaikkien yllätysten ja muutosten takaa löytyy uusi naapuri, jonka yritys ystävystyä hiiren kanssa ei mene oikein putkeen. Kun toinen on iso ja nauttii suurista asioista ja toinen pieni, joka ei halua elämäänsä muutoksia, yhteys ei synny luontevasti. Muukalainen on kuitenkin vain ystävä, jota ei vielä tunne.
Kati Närhi on huikean taitava kuvittaja. Sanaton kuvakirja Kadoksissa ja aikuisten kuvakirja Ei mikään ovat tämän kirjan sukulaisia: tyyli on samansuuntaista. Tässä kirjassa pelataan kontrasteilla. Se näkyy jo kannesta ja viimeistään silloin, kun kirjan avaa; sen verran reipasta šokkipinkkiä kirjan sisäkansissa on käytetty. Tumman sinivioletin taustan päälle neonpinkit, keltaiset ja punaiset elementit piirtyvät dramaattisina. Lopputulos on huikean hieno ja aivan tavattoman tyylikäs.
Tarinakin on mukava kertomus ystävyydestä, mutta minä nautin Muukalaisesta nimenomaan upeana kuvataiteena. Suosittelen vähintäänkin selailemaan kirjan läpi jos se vastaan tulee, vaikka ei lapsilukijoita olisikaan kirjalle tiedossa. Kaunis kirja -palkinto on tämän kirjan osalta ehdottomasti ansaittu.
