Tästä kirjasta voi olla monta mieltä ja heti aluksi on pakko mainita se, että pahimmat öyhöttäjät eivät sitä ole lukeneet. Minäpä olen ja joudun sitten puolustamaan sitä, miten hyvä kirja se on! Uskomatonta!
Niko Saarinen on saanut maksaa ison hinnan julkisuudestaan. Mari Koppinen on tehnyt hienon työn ja koonnut kansien väliin Nikosta paljon sitäkin, mitä emme ole ennen tieneet, koska se ei ole ollut julkista. Olen jotenkin aina vaistonnut Nikon tietyn herkkyyden, mutta kaikki se, mitä hän on läpikäynyt, ravisteli aika lailla. Jo ne nuoruuden kiusaamiset ja aikuisten käytös ovat tehneet niin paljon hallaa mielelle. Koppinen on Nikon lisäksi haastatellut monia Nikon läheisiä ja kaikki sanovat sitä samaa, että Niko ei päästä ihan lähelle ketään. Ymmärrän sen.
Suvun kuolemantapaukset jättivät pienen Nikon mieleen ikuiset jäljet ja pelon. Kun niistä kerrotaan, lukijana sitä lähes haukkoo henkeään. Tapaukset ovat sitä luokkaa, että niissä olisi ollut pureksittavaa kenelle tahansa.
Jos kirjassa kerrotaan paljon niistä traumoja aiheuttavista jutuista, niin erityisen ihanaa minusta oli se, kun Niko ei nuorena halunnut mitään muuta kuin kaupan kassalle töihin. Kuinka ihmiset tulevat kauppaan ja jokaisen on kuitenkin kuljettava kassan kautta ja siinä voi kommunikoida. Kun Niko oli isänsä kanssa kaupan kassalla töissä ollutta äitiä vastassa, hän sai aina ”palvella” sen viimeisen asiakkaan ja se oli hienoa se. Lopulta Niko päätyi Keravan Lidliin töihin ja tykkäsi, kunnes sieltä sitten hyppy Big Brotheriin ja sen jälkeen olikin ihan uudet kuviot.
Tässä kirjassa on hyvä rytmi, siinä kaikki saavat oman äänensä ja tapahtumat soljuvat sujuvasti läpi kirjan. Keskiaukeaman kuvaliitteessä on hyvin valittu kuvat lapsuudesta aikuisuuteen.
Suosittelen tätä kirjaa luettavaksi ehkäpä juuri sen takia, että jälleen kerran nostetaan esille se, millaiset seuraukset on, kun on kiusattu! Kirjavinkeissä ei yleensä pidä alkaa saarnata, mutta silti – jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole hiljaa! Kaikkien tulisi vapaasti olla omanlaisiaan ja jos se jotakin ärsyttää, niin kyllä vika on siinä, ketä ärsyttää!
Tämän kirjan luettuani tuli vaan sellainen olo, että lähetän Nikolle ison ja lämpimän halin ja toivon hänelle runsaasti toivoa ja iloa. Mari Koppinen on tehnyt tärkeän kirjan!








