Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä. Nimi on enne. Niinhän sitä sanotaan.
Voiko etunimellä olla ratkaiseva merkitys koko loppuelämän kannalta? Florence Knapp väittää esikoisromaanissaan Nimet, että voi olla. Vauvalle valittu nimi on kuin perhosen siivenisku, joka saa aikaan myrskyn toisella puolella maapalloa, ensimmäinen sykäys peruuttamattomalle tapahtumien kululle.
Lontoolaiseen Atkinin perheeseen syntyy 1987 toinen lapsi. Gordon-isä haluaa nimetä pojan Gordoniksi, oman sukunsa perinteiden mukaisesti. Cora-äiti ei pidä Gordon-nimestä ja haluaisi pojan olevan Julius. 9-vuotias Maia-isosisko puolestaan ehdottaa nimeksi Bear.
Ratkaisevasta nimen rekisteröimisen hetkestä eteenpäin kirja seuraa kolmea vaihtoehtoista skenaariota: millainen pojan elämästä olisi tullut, jos hänen nimekseen olisi annettu Gordon, Julius tai Bear? Kukin annetuista nimistä on siten alkusysäys kolmelle erilaiselle elämäntarinalle.
Perhettä seurataan 7 vuoden välein, aina vuoteen 2022 asti. Jokainen hyppäys vie vaihtoehtoisia skenaarioita kauemmas toisistaan. Vaikka Gordon jr./Julius/Bear on periaatteessa päähenkilö, rinnakkaisia päähenkilöitä ovat myös Cora-äiti ja Maia-sisko, ja kerronta vuorottelee heidän kolmen välillä. Knapp osaa hyvin kirjoittaa eri ikäisten lasten näkökulmia, ja henkilöt muuttuvat uskottavasti oman skenaarionsa puitteissa. Skenaariot ovat selkeitä ja keskenään erilaisia, ja niiden seuraaminen on varsin helppoa. Perheen lähipiiriin kuuluvat henkilöt pysyvät pääosin samoina kaikissa vaihtoehdoissa.
Niin naiivi Knapp ei sentään ole, että hän väittäisi pelkän etunimen vaikuttavan jo sellaisenaan elämän kulkuun. Ratkaiseva muuttuja ja skenaariot liikkeelle sysäävä alkutapahtuma on se, miten Gordon-isä reagoi kuullessaan Coran rekisteröimän nimen. Kaikki reaktiot ovat jollain tavalla väkivaltaisia, mutta ne kohdistuvat eri henkilöihin ja niiden seuraukset ovat keskenään erilaisia.
Niinpä tähän kirjaan täytyy liittää sisältövaroitus: Nimet sisältää kuvauksia lähisuhdeväkivallasta, seksuaalisesta väkivallasta ja henkisestä ja taloudellisesta alistamisesta. Knapp kuvaa väkivaltaa taitavasti, ei mässäillen, mutta sen verran vahvoja kohtaukset kuitenkin ovat, että itsekin hätkähdin. Minusta väkivallan kuvaaminen oli kuitenkin perusteltua, sillä sen kautta aukeaa kirjan pääteema, eli lähisuhdeväkivallan monenlaiset ylisukupolviset seuraukset.
Kaikissa kolmessa vaihtoehtoisessa skenaariossa perheen lapset joutuvat kantamaan isän äitiin kohdistaman väkivallan seurauksia. Lapsuuden eväsretki osoittautuukin pakomatkaksi. Yksi pohtii, voiko hänestä tulla samanlainen kuin isästään. Toisesta tulee itsestäänkin väkivaltainen. Kolmas miettii, miksi perheen perustaminen tai itseen luottaminen on niin vaikeaa. Kumpikin perheen lapsista kantaa syyllisyyttä siitä, että ei ole itse puuttunut tilanteeseen ajoissa.
Nimet on raikas tulkinta vakavasta aiheesta ja yksi tämän kesän parhaita! Vaikka aihe on vakava, kirja ei ole synkkä. Se erottuu edukseen kevyempien hahmo- ja juonivetoisten kirjauutuuksien ja esikoisteosten joukossa. Siinä on loppuun asti ajateltu perusidea, jonka ympärille tarina kiertyy. Aihe, teema, rakenne ja kertojaratkaisut tukevat hyvin toisiaan. Vain katumusepilogi, joka on kirjoitettu Gordon-isän näkökulmasta, oli minusta turha. En olisi antanut isälle yhtään enempää palstatilaa.
Kirjan lopussa olevat nimien selitykset olivat mielenkiintoisia ja antoivat tarinaan pientä lisätwistiä. Ne muistuttivat hyvin siitä, että kun kirjailijalla on kerran vapaus valita kirjansa henkilöille ihan mikä nimi tahansa, tuo valinta kannattaa tehdä harkiten ja niin, että nimi kuvastaa kantajaansa. Olipa se sitten enne tai ei.






