Noah Van Sciver: One Dirty Tree

Osta kirja itsellesi

Noah Van Sciver on tunnettu ja viimeistään nyt voi kai jo sanoa, että menestynytkin yhdysvaltalainen sarjakuvataiteilija. Helppo ei matka tähän pisteeseen kuitenkaan ole ollut, kuten Van Sciverin omaelämäkerrallinen sarjakuva tunnustaa.

Muistelma liikkuu kolmessa aikajanassa. Sciverin lapsuutta voi kuvailla lievästi sanottuna erikoiseksi. Piinallisen köyhä yhdeksän lapsen mormoniperhe ei antanut juurikaan eväitä tulevaisuuteen, mutta sarjakuvia perheessä sentään luettiin ja piirrettiin monen henkilön voimin. Toinen aikataso kertoo elämän taitekohdasta, eli siitä järkyttävästä hetkestä, kun tajuaa, että nuoruus alkaa olla takana päin ja pitäisi oikeasti alkaa miettiä elämän realiteetteja.

Häpeän puna poskillaan sarjakuvataiteilija kuuntelee ihmisiltä kysymyksiä ammatistaan, paitsi että voikohan sarjakuvien tekemistä oikeastaan edes pitää ammattina? Mitä pidemmälle kysymysten ja epäilysten tulva nousee, sitä enemmän sarjakuvataiteilijamme ulkomuoto muuttuu ja punastuu, kunnes hän on kuin epämuodostunut hirviö, joka ei sitä paitsi ole koskaan edes ajanut ajokorttia. Mikä häpeä! Paineet kasautuvat ja parisuhdekin natisee liitoksistaan.

Kolmannessa aikatasossa ollaankin nykyhetkessä, josta Sciver narratoi menneisyttään. Ovatko asiat jo muuttuneet parempaan suuntaan, sitä Sciver ei kerro, mutta ainakin mies on saanut muhkeat kalapuikkoviikset komistamaan kasvojaan. Pitäisiköhän tuosta päätellä, että ollaan jo voiton puolella?

One Dirty Tree on hyvin henkilökohtainen ja koskettava sarjakuva, ja varmasti myös hyvin samastuttava tarina kaikille niille lukijoille, jotka ovat joutuneet pohtimaan valintaa kutsumusammatin ja taloudellisesti turvatun elämän välillä. Ennen kaikkea sarjakuva on hauska, vaikka vitsejä ei varsinaisesti lauotakaan. Sarjakuva vain huokuu sellaista arkipäiväistä sympaattisuutta, jolle on pakko hymähdellä. Sarjakuvan erikoinen nimi tulee muuten siitä, että Sciverin lapuuden kodin numero oli 133 ja koska talon pihalla oli ruma pystyyn kuollut puu, muotoutui talo ”one thirty three” lasten suussa loogisesti muotoon ”one dirty tree”.

Mikään pitkä sarjakuva One Dirty Tree ei ole, runsaat sata sivua lukee nopeasti. Siitä huolimatta sarjakuva ei varsinaisesti tunnu liian lyhyeltä, tietynlainen episodimaisuus tuntuu sarjakuvassa oikein hyvältä ratkaisulta. Itse en ole tutustunut Sciverin aikaisempaan tuotantoon mutta tämän sarjakuvan luettuani mies menee kyllä ilman muuta seurauslistalle. Näin taitavaa kerrontaa on aina ilo lukea.

Sarjakuvat ovat jatkuva epävarmuuden aihe Sciverin parisuhteessa.

Titta Lindström

Titta Lindström on graafinen suunnittelija ja kuvittaja, joka käyttää vapaa-aikansa mieluusti kirjojen parissa. Sarjakuvat ovat sydäntä lähellä, mutta lukulistalle pääsee säännöllisesti myös tietokirjallisuus, erityisesti muistelmat ja elämänkerrat herättävät kiinnostusta. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.