Seuraavana pitkässä listassani lukupiirimme helmiä on norjalaisen Frode Gryttenin Päivä jona Nils Vik kuoli. Arvasitte oikein: se on yllättävä täysosuma kirjailijalta, josta en ollut koskaan ennen kuullut ennen kuin se valikoitui luettavaksemme. Kaikki lukupiirimme jäsenet antoivat kirjalle täydet viisi tähteä.
Nils Vik on vanha kyytiveneen kuljettaja norjalaiselta vuonolta. Yksinäinen leskimies tietää, että hänen aikansa on koittanut. Marraskuisena aamuna hän lähtee uskollisella dieselpurrellaan vielä yhdelle matkalle vuonon perältä aina avomerelle saakka. Eikä tarkoituksena ole, että hän enää palaisi.
Nils Vik matkustaa yksin, mutta ei hän yksin ole. Mukanaan hän kuljettaa kaikkia muistojaan, kuolleitaan, kauan sitten tämän maailman jättäneitä kyytiläisiä rakkaasta vaimosta ja tyttäristä satunnaisiin kyydin tarvitsijoihin. Kukin vuorollaan nousee veneeseen, kukin omalta laituriltaan, ja Nils Vik kuljettaa heitä vielä viimeisen kerran sinne, mihin he haluavat, viimein puhuen kaikki keskeneräiset asiat valmiiksi. Matkanteko on verkkaista, mutta päämäärä ei olekaan itse tarkoitus, vaan sitä kohti kulkeminen.
Päivä jona Nils Vik kuoli on tavattoman kaunis, yksinkertaisen koruton pieni romaani, jossa itsensä kanssa tasapainon ja sovun löytävä vanhus ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä. Paitsi hiljaisesta kyytikuskista, Frode Grytten maalaa myös kuvan idyllisestä vuonosta, jossa venekyyti on useimmiten muia kulkuvälineitä luotettavampi tapa liikkua paikasta toiseen. Nils Vik on pienen yhteisönsä tärkeä jäsen, joka kuulee kaiken, näkee kaiken, mutta joka osaa pitää myös muiden asiat omana tietonaan. Haikeutta ja luopumista, siitä on Frode Gryttenin romaani täynnään, mutta myös pieniä huumorin pilkahduksia. Ja inhimillinen lämpö, se kun toinen ihminen näkee toisen, se on romaanin eteenpäin työntävä voima.
Päivä jona Nils Vik kuoli on aivan parhaita lukemiani romaaneja pitkiin aikoihin. Suosittelen kaikille inhimillisyyden ystäville!