Aila Meriluoto: Peter-Peter

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Eletään 1960- ja 70-lukujen taitetta. Ruotsissa asuva yksinhuoltaja Sanna ottaa yhteyttä balttilaisemigrantti Peteriin saadakseen tämän puhujaksi kirjaston kulttuuritapahtumaan. Peter kieltäytyy kutsusta, mutta tulee samalla aloittaneeksi kirjeenvaihdon, joka johtaa nopeasti syvempienkin tunteiden syntymiseen Sannan ja Peterin välille. Kirjeet vaihtuvat yhä tiheämmin, lopulta parin on pakko tavata toisensa. Sanna on leski, mutta Peterillä on oma perhe vaimoineen ja lapsineen ja kun Peter joutuu lopulta valitsemaan Sannan ja vaimonsa väliltä, on toisen määrä jäädä soittelemaan lehdellä.

Ehkäpä runoilijana paremmin tunnetun Aila Meriluodon omaelämäkerrallisista aineksista koottu (on esimerkiksi aivan päivänselvää, kuka on romaanin Kivipään hahmon esikuva) romaani leikittelee perinteisen romaanin rakenteella. Sannan kirjeet Peterille muodostavat suurimman osan kirjasta, muu osa on Sannan romaaniluonnoksen katkelmia ja päiväkirjamerkintöjä. Kirjan alaotsikko onkin Erään rakkauden asiapaperit.

Peterin vastauksia ei ole lainkaan mukana aivan loppua lukuunottamatta ja taiteelliselta kannalta (ehkä jopa juridiselta kannalta — riippuen kuinka aitoa kirjan materiaali on) tämä onkin onnistunut ratkaisu. Meriluoto päästää lukijan syvälle Sannan pään sisälle tunteiden myllerrykseen uuden ihmissuhteen edessä, orastavan kiinnostuksen syventyessä aidoksi rakkaudeksi ja lopulta puhtaaksi himoksi.

Peter-Peterin yhteydessä on myös muistettava mainita kirjan aikanaan herättämästä kohusta. 40 vuotta sitten avoin seksuaalisuus, eritoten naisen kirjoittamana, oli vielä oikeastaan tabu. Ovatpa jotkin kirjan kohtauksista nykylukijankin silmiin vielä melko suorasukaisia, jos kohta vähän vaivaannuttaviakin. Estoton tunteellisuus ja seksuaalinen vapautuminen ovat tärkeä osa Sannan henkilön kehitystä Peterin ilmestyessä ja viedessä mukanaan.

Itse pidän kuitenkin tärkeämpänä ja kiinnostavampana kirjassa kuvattavaa Sannan koko persoonallisuuden asteittaista muutosta, joka liikkeelle lähdettyään kulkee vääjäämättä kohti surkeaa loppuaan.

Tämä kirja olisi tuskin käsiini sattunut, ellei eräs lukupiiri olisi sitä ottanut luettavakseen. Kiitoksia siis myös kirjan valitsijalle.

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *