Pienen kylän sanomalehtikirjeenvaihtajan työ jää kesken, kun päätoimittajalta tulee tiukka ukaasi keksittyjen uutisten kirjoittamisen lopettamiseksi. Onneksi mikään ei ole ikuista, päätoimittajakin kuolee jo 53 vuotta myöhemmin, joten uutisten kirjoittaja – nyt jo paikallisen hoivakodin yli satavuotias asukki – voi jatkaa kesken jäänyttä uutistekstiään.
Kaksi miestä, opettaja ja kiertelevä tekstiilikauppias, lyöttäytyvät yhteen Pohjois-Ruotsissa ensin lauluharrastuksen merkeissä. Ystävystyttyään he huomaavat löytäneensä yhteisen intohimon pylssyyn, perinneruokaan jonka perässä he lähtevät matkaamaan ympäri kyliä ja tienoita.
Pylssy (myös pylsy), ruokalaji joka valmistetaan hienonnetuista ruhon osista, usein sisälmyksistä, kypsennetään omassa liemessään. Hakkelusta. Alun perin ”bulscha” kreikan sanasta ”balsamon”, alkujaan seemiläinen sana, joka tarkoittaa sitkasta hartsin ja tuoksuvien juoksevien öljyjen sekoitusta (katso Balsamikuusi). Kuvaannollisessa mielessä lohtu, armo, lääkitys ja lievitys.
Opettajaa leimaa immuniteetti seudulla valtoimenaan riehuvaan tuberkuloosiin. Vaatekauppias puolestaan saattaa olla osittaista muistinmenetystä poteva natsirikollinen Martin Bormann, joka sodan loppumainingeissa hävisi tietymättömiin. Epätodennäköinen parivaljakko jakaa saman katon pylssyä joka keskiviikko tarjoavan Eva Marklundin luona. Mutta jospa miehet olisivatkin vain pysyneet Evan pylssyssä…
Torgny Lindgrenin Pylssy on vallankin alkupuoleltaan fantastisen hauska kirja, jonka perusasetelmana 50 vuoden takaisia tapahtumia penkovan uutisten kirjoittajan näkökulma on vähintäänkin erikoinen. Kirjoittaja kertoo myös kirjoittamisesta itsessään. Kuinka pitää saada virke rakennettua. Rytmi on rauhallinen, lämmin. Valitettavasti tarina ei jaksa ihan loppuun asti alun tapaan vetää, mutta kaikkineen Pylssy on viihdyttävä romaani, mainion kirjoittajan fiksu kirja. Suosittelen.