Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun huomasin Richard McCormickin lähteneen makumatkoilleen myös keittokirjojen muodossa, heräsi mielenkiintoni heti. Henkilökohtainen kokemukseni miehen saavutuksista rajoittuu tällä hetkellä yhteen lounaskokemukseen Kallion Sandrossa, mutta jo tällä perusteella olen vaikuttunut. Kyseinen lounasbuffet oli varmasti yksi parhaista koskaan kokemistani. Ja kun muutaman viikon kuluttua suuntaan Eiran Sandroon sunnuntaibrunssille, voin kertoa odotusten olevan korkealla. Myös miehen tuorein luotsaus, ravintola Ahorita, kiinnostaa kovasti. Tämä amerikkalais-ruotsalainen kokki tuntuisi juuri nyt olevan yhden jos toisenkin huulilla, eikä suotta.
Ensimmäisessä opuksessaan matkustavaksi kokiksi itseään tituleeraava McCormick makumatkailee Pariisissa. Teoksen ensimmäinen kolmannes onkin omistettu tunnelmakuville Pariisin kaduilla ja kortteleissa; ravintoloissa, kahviloissa, kaupoissa ja katukeittiöissä. Reseptien ohella McCormickin tarkoituksena on tutustuttaa lukija valitsemiinsa pariisilaishelmiin, eikä niinkään niihin Michelin-tähtien loisteessa kimmeltäviin, vaan mielenkiintoisiin uutuuksiin, konsepteihin jotka eivät ennen kuuluneet kaupungin ravintolanäyttämölle ollenkaan.
Mutta niin se vain on, valkoiset pöytäliinat korrekteine kattauksineen vapisevat, kun rohkeat gastronomiset muutokset valtaavat alaa – myös Pariisissa, Michelin-tähtien luvatussa kaupungissa.
Sen lisäksi, että kirja herättää vallattoman matkakuumeen, se nostattaa myös veden katselijansa kielelle; kuten kaupunki, myös ruoat on kuvattu kauniisti. Ja mitä käytännön toteutukseen tulee, tähän mennessä testaamani kolmikko parsakaali-hernequiche, lehtikaali-avokadosalaatti ja herne-vuohenjuustojogurtti ovat kaikki olleet mainioita. Niiden valmistus on sujunut mutkattomasti ja lopputulos on ollut sekä maittava että kaunis. On myös mielenkiintoista huomata kuinka kirjassa uudet tuulet puhaltavat sulassa sovussa ranskalaiskeittiön klassikoiden rinnalla ja muodostuu tasapainoinen kattaus, jonka hyväksyisi varmasti niin traditionaalisempi kuin modernimpikin keittäjätyyppi.
Siis suosittelen, niin kirjaa kuin kokkia sen takanakin, tai ainakin kokemaani Sandroa. Ja Pariisia – aina!
P.S. Tätä lukiessa voi jo tunnelmoida tulevaa pohdiskellen, mitä tuokaan mukanaan miehen kirjallinen makumatka Berliiniin, tuonne currywurstin kehtoon. Tällaista siis luvassa, odotan innolla.
