Heikki Reivilä: Ryöstö

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Eero Suutarila on työtön, eikä työttömälle ole sijaa nykyisessä Suomessa. Eeroa ahdistaa, monikin asia; liputtomana matkustamisesta tullut tarkastusmaksu, TE-toimiston rouvan koko perheen elättäminen sekä vanhempien oudot puhelut peräjälkeen. Siksi hän päättää ottaa yhteyttä veljiinsä, Punttuun ja Pyryyn, sillä jotakin on tehtävä. Vanhukset tuntuvat olevan peräti höperehtäviä.

Hän ehtii jutella veljiensä kanssa, kunnes lopulta hänelle tulee soimaava puhelu. Missä ihmeessä hän on ollut sillä aikaa, kun äiti ehti kuolla ja isäkin joutua sairaalaan? No, selvitellä veljiensä kanssa samaisten vanhempien raha-asioiden holtittomuutta. Päättiväthän he kyllä samantien ryhtyä korjaamaan sekä omaa taloudellista tilaansa että jakamaan olematonta – ainakin toistaiseksi, siis tuolloin – kuolinpesää. Jokaisella pojista kun olisi tarve kohentaa omaa talouttaan ainakin jollakin tavoin ja perintöverolta on tietysti ehdottomasti säästyttävä!

Kaikki tuntuu kuitenkin menevän vikaan, sillä isä onkin jäänyt henkiin ja pankki ei suostu luovuttamaankaan rahoja. Äkkiä poliisitkin ovat oudosti mukana selvittämässä asiaa, samoin pankinjohtaja. Mutta miksi mukana on erikoinen venäläinen mies? Entäpä sikafarmari ja entinen jääkiekkoilijalupaus? Ja miksi välissä kutvotetaan hetkiä erinäisessä Helsingin juottolassa omalaatuisessa seurassa? Loppu ei voisi olla traagisempi, omalla hirtehisellä tavallaan. Vai saivatko kaikki vain ansaitsemansa? Sen päättää tälläkin kertaa lukija.

Romaani on kielellistä kikkailua ja juonikin toimii jollakin tasolla. Tarina olisi ollut parempi ilman näitä kielen koristeluja ja äkkinäisiä pysähdyksiä, vaikka tarkoitus onkin ehkä tuoda tekstiin vaihtelua, ilmavuutta ja yllätyksellisyyttä. Mielestäni se nyt ei tässä oikein toiminut vaan alisti sinänsä ihan kohtalaisen ja hauskankin rötöstarinan sekä mainiotkin yhteiskuntakriittiset osiot sekavaksi nykyilmaisuksi, jota ei oikein ensimmäisen kerran jälkeen kappale kappaleen jälkeen toistettuna enää jaksa. Idea siis hyvä, mutta toteutus murtaa osan siitäkin.

Kelpo kirja, joka menee kirjoittajan ilmaisun takia varmasti nykyromaanin ilmaisullisen muotokielen uudistamisen nimissä arvostelijoihin ja osaan lukijoista täysillä. Tarinan takia voin suositella, kielen vuoksi en. Valitettavasti joskus tulee mitta täyteen ”Ja tässä.” sekä ”Tässä.” sanoja, ehkä jo ensimmäisen luvun kohdalla, kuten ainakin itselleni kävi.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *