Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jos onkin tullut luettua rikoksista ja rikoksentekijöistä jos vaikka mitä ja monenmoisia tarinoita, niin tämä poikkeaa joukosta. Päähenkilö istuu tuomiotaan Sörkassa 1970-luvulla ja kertoo päiväkirjan omaisesti siitä, miten elämä siellä kulkee.
Hän on niitä vankeja, jotka ovat päättäneet, että takaisin en tule. Moni muukin on “päättänyt” niin, mutta tässä tapauksessa asenne on pysyvä. Hän opiskelee englantia, lukee kaikki uutiset, kuuntelee radiota, ulkoilee, työskentelee pajalla, jossa tehdään liikennemerkkejä ja käy Suhosen vastaanotolla.
Hänellä on suuri toive virittää suhdetta Eilaan, jolle kirjoittaa kirjeitä niin, että yhden kirjeen väsäämiseen saattaa hyvin mennä kolmekin päivää. Eila vastaakin ja sitä kirjettä lukee moneen kertaan. Miten suhteen käy? Kuka haluaisi seurustella linnakundin kanssa?
Mielenkiintoisia ovat nekin tarinat, kun päähenkilö kertoo muista venkuloista, kuka tekee ja mitä, miksi istuu ja miten käyttäytyy. Lisäksi kaikki ne 1970-luvun uutiset, joista kerrotaan ja joihin otetaan kantaa. Lukijalle palailevat mieleen samalla omatkin muistot.
Arki vankilassa ei ole helppoa ja se fiilis välittyy. Vaan tämä Benjamin Kaarto tekee kaikensa pysyäkseen tolkuissaan. Kaiken muun lisäksi hän käy kirjastossa ja kertoo lukemistaan kirjoista. Onneksi on edes mahdollisuus lukea, sillä televisiota ei ole. Hän haaveileekin pääsystä sinne, missä saa katsella televisiota.
Tämä kirja on vertaansa vailla, niin hyvää kerrontaa, että mielikseen lukee ja nauttii lukemastaan.
