Suurteoksia-sarjaa tunteville kolmas osa ei tarjoa yllätyksiä: jälleen kerran Saara Turunen ja Petra Maisonen ovat tilanneet joukolta naiskirjoittajia tekstejä heitä koskettaneista teksteistä. Mukana ovat tällä kertaa muun muassa Riikka Ala-Harja, Irene Kajo, Raisa Omaheimo, Mira Eskelinen, Sisko Savonlahti ja Sara Al Husaini.
Tällä kertaa käsiteltäviksi kirjoiksi on valikoitunut kirjoja, jotka enimmäkseen tunsin. Seitsemän olen itse lukenut ja muutkin olivat enimmäkseen tuttuja. No, olen toki seurannut suomeksi julkaistuja uutuuskirjoja tarkkaan monen vuoden ajan, mutta mitään vanhoja todella yllättäviä nimiä listalta ei löydy.
Se ei sinänsä ole ongelma; ei kirjasarjan ydintehtävänä ole nostaa esiin outoja, vähän tunnettuja teoksia, vaan tarjota vaihtoehtoja perinteiselle kaanonille, tutustuttaa lukijoita kiinnostaviin teoksiin ja toisaalta kertoa jotain tekijöistään kirjavalintojen myötä. Näissä tavoitteissa tämä valikoima kyllä onnistuu.
Eskelinen kirjoittaa Torrey Petersin Detransition, baby -kirjasta, mutta ehkä sittenkin enemmän transnaiseudesta. Noora Dadulla on kiehtova suhde Eeva-Liisa Mannerin Kirjoitettuun kiveen. Omaheimo kirjoittaa lihavuudesta monipuolisesti käsitellessään Carmen Maria Machadon Kahdeksan puraisua -novellikokoelman niminovellia. Ja niin edelleen: näissä kirjoituksissa riittää paljon mielenkiintoista ajattelua kirjallisuuden ympärillä.
Turunen kirjoittaa esipuheessaan Suurteoksista kolmikkona siihen tapaan, että herää epäilys, josko projekti olisi jo päätöksessään. Miksei näitä nyt vielä neljännenkin kokoelman lukisi; toisaalta, harva tällainen projekti muuttuu paremmaksi ajan myötä ja osien kertyessä. Ei siis voi kuin luottaa toimittajiin, että he tekevät, kuten parhaaksi näkevät. Jos Suurteoksia-sarja jää tähän, meillä on siinä erinomainen paketti kirjallisuusesseitä ja hyviä kirjasuosituksia.








