Nyt odotetaan Hiirun kanssa joulua!
Erilaiset joulukalenterikirjat ovat useana joulunalusaikana kuuluneet perheemme elämään. Erityisesti kuopus on tykännyt kalentereista, joista suklaan tai karkin sijaan onkin saanut joka päivä uuden tarinan, pienen kirjan, joita on myöhemmin helppo ottaa mukaan esimerkiksi matkoille. Näin ollen, kun ikisuosikkimme Pikku hiiri on tänä vuonna saanut oman joulukalenterikirjansa, on perheemme tietysti innoissaan. Jopa niin innoissaan, että kuopuksen kanssa olemme jo muutaman tarinan lukeneetkin, nämä kun löytyvät suoraan kansien välistä, eivät luukkujen takaa. Esikoinen sen sijaan haluaa ilman muuta edetä kuten on tarkoitettu, tarina kerrallaan ja vasta joulukuun ensimmäisestä päivästä alkaen.
Se, että Hiirukin seikkailisi 24:ssä luukkujen takaa paljastuvassa pienessä kirjasessa, olisi tietysti huippua, mutta on tämä kivaa näinkin – kunhan vaan malttaa sinnikkäästi odottaa. En itsekään ole halunnut vilkuilla tarinoita pahemmin etukäteen, mutta muutamat luetut kertovat, että tulossa on taattua Pikku hiiri -laatua. Oivaltavia ja realistisia tarinoita, jotka voisivat olla palasia miltei jokaisen lapsiperheen elämästä. Mikä niin mukavaa, pitkän tauon jälkeen tarinoissa seikkailee taas se vähän nuorempi, päiväkoti-ikäinen Hiiru.
Suosittelen ilman muuta. Aina mukava joulukuu on vieläkin mukavampi, kun joka päivään kuuluu pieniä odotuksen aiheita. Jos tämän kirjan laittaa jouluaattona vuodeksi piiloon, voi sen kaivaa esiin taas ensi vuonna. Uskoisin, että tarinat tuntuvat silloin taas ihan uusilta.
Hauskana lisänä kirjan lopusta löytyvät ohjeet kolopiirustukseen, josta kiinnostuimme heti siitä luettuamme.








