Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mauthausenin valokuvaaja kertoo tositarinan Francisco Boixista, espanjalaisesta sanomalehtivalokuvaajasta ja kommunistista, joka pakeni Ranskaan toisen maailmansodan alussa. Ranska ei kuitenkaan osoitu sellaiseksi turvapaikaksi kuin Boix kuvittelee, ja pian hän päätyy muiden espanjalaisten toveriensa kanssa pahamaineiselle Mauthausenin keskitysleirille.
Yhdessä suhteessa Boixilla on kuitenkin onnea. Hänen valokuvaustaustansa osoittautuu hyödylliseksi ja pian hän on avustamassa leirin SS upseeria Paul Rickeniä dokumentoimaan leirin lukuisia kuolleita. Työ on kammottavaa, mutta se on myös mahdollisuus kertoa maailmalle mitä keskitysleireissä oikein tapahtuu – kunhan valokuvien negatiivit saadaan ensin salakuljetettua leiristä ulos. Tarina on siis mitä suuremmissa määrin jännityskertomus, jossa riskit ovat suuret ja paljastuminen aina hiuskarvan varassa. Niin pätevästi kuin tämä tarina sarjakuvassa onkin kerrottu, suurin mielenkiinto teoksessa herää sen esittämiä kysymyksiä kohtaan, nimittäin mitä arvoa näillä Francisco Boixin valokuvilla loppujen lopuksi on? Kysymys saattaa kuulostaa absurdilta, mutta se oli todellisuus jonka kanssa Boix joutui kamppailemaan sodan loputtua. Valokuvat eivät nimittäin herättäneet ihmisissä sen suurempaa mielenkiintoa.
Toki Boixin valokuvia hyödynnettiin Nürnbergin oikeudenkäynnissä, mutta niiden kuvaama kärsimys ja lukemattomien ihmisten dokumentoitu kohtalo tuntuu jättävän ihmiset kylmäksi. Boixin usko ihmiskuntaan tuntuu paradoksaalisesti romahtavan vasta leirikokemuksen jälkeen, mitä vielä korostaa ideologinen pettymys kommunismia kohtaan.
Boixin tarina herättää mielenkiintoisia kysymyksiä siitä, miten paljon voimme oikeasti ymmärtää toisen maailmansodan hirmutöistä vain lukemalla tai katsomalla niistä kuvia turvallisesti omalla kotisohvalla maaten. Ihmisten leireillä kokema kohtalo on niin käsittämätön, laajuudessaan niin valtava, että itse kokemusta näistä tapahtumista on melkein mahdotonta siirtää eteenpäin. Kuolleet ihmiset muuttuvat vain numeroiksi ja tilastoiksi, yksilöt näiden numeroiden takana sen sijaan katoavat tavoittamattomiin. Nämä leirikokemuksen jälkeiset masentuneet mietteet eivät vie sarjakuvassa loppujen lopuksi hirveästi tilaa, mutta ne tekivät ehkäpä suurimman vaikutuksen. Varsinkin kun pisteenä i:n päälle, Boixin kuvien kohtalona on lopulta hävitä tielle tietymättömille, vain murto-osa niistä on edelleen jäljellä.
Täytyy sanoa, yllätyin miten hyvä tämä sarjakuva oli. Tarina etenee hyvin ja jännitettä osataan rakentaa taitavasti. Vaikka The Photographer of Mauthausen ei ole hirveän pitkä sarjakuva, se ei kuitenkaan tunnu kiirehdityltä tai siltä, että jotain olennaista jätettiin sanomatta. Käsikirjoittaja ja historioitsija Rubio Salva on saanut nähdä vaivaa historiallisten yksityiskohtien kanssa ja piirtäjä Pedro J. Colombo ei jää pekkaa pahemmaksi yksityiskohtaisten kuvitustensa kanssa. Syytä on mainita myös Aintzane Landa, jonka käsialaa sarjakuvan väritys on. Kolmen miehen yhteistyö on komeaa luettavaa ja lopputulos etenee kuin hyvin ohjattu elokuva. Hieno sarjakuva kaikkiaan, kannattaa lukea!
