Edward St Aubyn: Toivoa sopii

Toivoa sopii

Osta kirja itsellesi

Toivoa sopii kokoaa samoihin kansiin Patrick Melrosen tarinan kaksi viimeistä osaa. Kolme ensimmäistä osaahan julkaistiin kokonaisuutena Loistava menneisyys. Äidinmaitoa ja Loppujen lopuksi ovat suoraa jatkoa edellisille, joten jos et ole vielä lukenut ensimmäistä osaa, aloita siitä.

Äidinmaitoa sijoittuu Patrick Melrosen elämässä vaiheeseen, jossa Patrickin äiti Eleanor viettää viimeisiä vuosiaan. Patrick viettää perheineen kesiä Saint-Nazairen kesäasunnossa, mutta aika on käymässä vähiin – sekä äidin, että kesäasunnon. Patrick ei nimittäin peri Saint-Nazairea, vaan Eleanor aikoo testamentata sen hyväntekeväisyyteen, säätiölle jota Patrick luonnollisesti pitää silkkana huijarilaumana.

Loppujen lopuksi on sitten viimeinen tilinpäätös, Patrickin äidin hautajaiset, joissa Patrick saattelee hautaan myös vanhempiensa henkistä perintöä: jo aiemmin kuolleen sadistisen raiskaajaisän ja äidin, joka ei suojellut Patrickia ihmishirviöisältä vaan ohjasi tarmoaan muiden auttamiseen.

Lukija saa sitten nauttia hyvin pisteliäästä ja purevasta kuvauksesta englantilaisen yläluokan rappiollisesta elämästä. Huumesekoiluja ei tällä kertaa tarvitse lukea, mutta eipä Patrickin elämä ihan täysin raiteilla mene. Vaimo on ja kaksi varsin mainiota lasta, mutta Patrickilla on alkoholiongelmansa ja irtosuhteensa seksinhimossaan.

Tämä jälkimmäinen osa ei ole aivan Loistavan menneisyyden veroinen vangitsevuudessaan, mutta jos ensimmäisestä osasta nautti, niin tokihan tämä kokonaisuuden loppupuolikin kannattaa ehdottomasti lukea.

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari pitää World Fantasy Award -voittajista ja suurten ideoiden scifistä. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Ehkä olen tyhmä, ehkä en halua esiintyä kaiken tajuavana älykkönä, mutta minusta nämä kaksi kirjaa eivät olleet muuta kuin huumesekoilua ja melko lukuisan ihmisjoukon marssittamista lavalle. Tällöin aloin lukea kirjaa (osat I-III) kuin dekkaria. Odotin toiselta kirjalta (osat IV-V) paljon enemmän, mutta jouduin pettymään. Miten nerokasta brittiläisen yläluokan sivaltelua näistä teoksista olisi voinutkaan syntyä!
    Pitääkö seuraavaksi valita teos, jota uskalletaan haukkua? Nämä teoksethan ovat kerännneet pelkkiä korvia hiveleviä ylistyssanoja – miksi muuten?
    Roosa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.