Entinen jalkapallotähti Martin Nørskov ajaa autonsa Espanjan aurinkorannikolla vuorenjyrkänteeltä alas. Martinin lisäksi onnettomuudessa saa surmansa hänen vaimonsa sekä heidän vielä syntymätön lapsensa. Lapsuudenystävä Stefanin piti kirjoittaa kirja Martinista, mutta nyt sen suunta muuttuu. Martinin elämäntarinaan kytkeytyy erottamattomasti myös hänen vanhempiensa tarina: tanskalaisen huippufyysikon ja itäsaksalaisen insinöörin tyttären rakkaus on vaatinut valtavia uhrauksia.
Henrik Andersen imaisee kerrontaansa mukaan jo Turvavyöhykkeen ensimmäisiltä sivuilta. Spiraalimaisesti etenevä teos kytkee yhteen Martinin uran ammattilaisjalkapalloilijana ja hänen vanhempiensa ponnistelut Stasin varjossa. Vanhempien tarina alkaa oikeastaan jo toisen maailmansodan ajoilta, mutta vauhtia se saa 1960-luvun puolessa välissä, kun nuori Poul saapuu Saksaan messuille edustamaan työnantajaansa. Ensi silmäyksellä roihahtanut rakkaus Ingridiin laittaa molempien tulevaisuudensuunnitelmat uusiksi, mutta Itä-Saksassa kaikki urkkivat kaikkia, eikä loikkaaminen länteen ollut yksinkertaista. Tanskaan muuttaminen vaati vakoojaksi ryhtymistä ja alituista pelkoa oman itsen sekä läheisten puolesta.
Martinin elämää määrittää hänen lapsuudentraumansa, pikkuveljen kuolema. Siitä huolimatta hän onnistuu palloilijanlahjojensa ansiosta nousemaan vähitellen yhä suurempiin ympyröihin kohti ammattilaiskenttiä. Viimein päätyminen 1990-luvun alussa Hansa Rostockin riveihin saa hänet ottamaan kunnolla selvää vanhempiensa menneisyydestä — asioista, joista ei kysellä.
Henrik Andersenin Turvavyöhyke pääsi yllättämään meikäläisen oikein kunnolla: kyseessä on yksi tämän kirjasyksyn parhaista kirjoista tähän mennessä. Hienosti kerrottu tarina yhdistää oivallisesti kaksi kiinnostavaa aihepiiriä, jalkapallon ja kylmän sodan. Jos jostain kritiikkiä pitäisi antaa, niin mainita voi, ettei kääntäjä Pirkko Talvio-Jaatinen ole ollut oikein perillä jalkapalloterminologiasta. Kokonaisuutta nämä ongelmat eivät kuitenkaan kaada. Tätä teosta todella kelpaa suositella!