Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ingeborg Hymander (1865–1938) oli pianisti, joka ansioitui nimenomaan pianonsoiton opettajana. Hän oli nainen, joka työskenteli rakkaudesta lajiin, mutta unohtui sitten. Johanna Hasu on paitsi kirjailija, myös pianonsoitonopettaja ja hän on kaivanut Hymanderin esiin ja kirjoittanut hänestä elämäkertaromaanin. Ingeborg Hymander voi jälleen olla esillä, mikä on hienoa.
Työskennelkää rakkaudesta kertoo hyvin seikkaperäisesti siitä, miten Hymander jo hyvin varhain tykästyi pianonsoittoon eikä juuri nähnyt muita vaihtoehtoja sille, mitä elämältään tahtoi, muuta kuin että siihen kuului piano, soittaminen ja soitonopettaminen.
Mielenkiintoista oli sekin, että jos Hymander oli soittanut yhdessä muun muassa Jean Sibeliuksen kanssa, niin kumpi oli tärkeämpää, soittaminen vai sen opettaminen. Tätä kuvataan tosi hyvin ja se on hyvin avartavaa.
Hymander opiskeli ulkomailla ja palasi sitten Suomeen opettamaan ja ohjaamaan tulevia pianisteja.
Perhe-elämä jäi, kun hän omistautui niin työlleen, mutta onneksi oli sisarukset ja heidän lapset. Suruja tuli, kun omaisia menehtyi, vanhempia ja sisaruksia, ja Hymander ikääntyi. Kun eletään 1800–1900-lukujen taitetta, samalla käydään historian hetkiä myös: Suomen itsenäistyminen, sisällissota… Eniten minua kiinnostikin naisen elämä ja asema, etenkin itsenäisen naisen osa, joka sen ajan Suomessa ei ollut aina niin itsestään selvyys.
”Tee työtä ja rukoile”. Kaiken matkaa kirjassa kulkee mukana Hymanderin usko, sellainen lempeä hengellisyys, joka ei nouse minkään yli, mutta on eräänlainen kantava voima.
Johanna Hasu on saanut tarinaan ihan omanoloisensa fiiliksen, sillä varmasti Hymanderilla ja Hasulla on ollut paljon yhteistä, samanmoisia ilon aiheita ja kipupisteitä ja niiden kuvaus on todella uskottavaa ja sellaista, että niihin menee mukaan. Uskoisin, että tämä kirja avautuu vielä paremmin heille, joilla on kokemusta samoista asioista ja aiheista.
Hatunnosto kuitenkin tälle kirjalle ja sen aiheelle, taas yhdelle naiselle, joka pääsi nyt 2000-luvulla uudestaan tietoisuuteen.
