Antto Terras viehätti minua jo heti ensinäkemältä, kun julkaistiin ja esiteltiin hänen esikoisteoksensa Stockmann Yard. Olin aivan innoissani ja saanen paljastaa, että olin se ensimmäinen, jonka kirjaan Terras signeerasi omistuskirjoituksen. Heti silloin panin merkille omintakeisen tyylin, jolla Antto toi itseään esille ja kun luin sen kirjan, olin vakuuttunut siitä, että tyyli on se, mistä pidän.
Terraksen tyyli on suora ja pitelemätön. Huumoria on juuri sopivasti ja se on erittäin hyvää tai no, kuka mistäkin tykkää, mutta minun hermooni se osuu juuri sopivasti vinoon ja nautinnollisesti.
Esikoisteoksen jälkeen on tullut kirjaa kirjan perään ja tämä viimeisin, Valheellinen elämä, menee heittämällä kärkeen. Tykkäsin ihan käsi sydämellä ja nimenomaan siitä määrätietoisesta eteenpäin menosta ja itsensä peliin heittämisestä. Antto Terras panee kaikki merkit pöydälle ja katsoo mihin niistä riittää ja yleensä aina napsahtaa hyvin.
Tässä kirjassa kerrotaan hyvin siitä, mitä kaikkea on tullut tehtyä – totta kai, sillä onhan tämä sellainen elämäkerta, henkilöhistoria henkilön tähänastisesta elämästä, joka saattaa hyvinkin jatkua ties kuinka pitkälle ja sitten voikin taas julkaista jatkoa.
Tämä kirja kuitenkin valottaa hyvin pitkälti sitä, miten virolainen Terras rantautui Suomeen ja miten alkoi täällä elää. Itse asiassa se tyyli on ainakin minusta varsin mielenkiintoinen ja siitä voisi moni ottaa mallia.
Jos et ole vielä lukenut yhtään Antto Terraksen kirjaa, niin tämä kannattaa lukea, koska tästä saat vinkkejä niihin edellisiin teoksiin, joista jokainen voi löytää itselleen sopivan.
Tämä kirja kyllä minun mieltäni hiveli, sillä jos pitää suorapuheisuudesta, hauskasta huumorista ja eräänlaisesta Terras-totuudesta, niin kyllä vaan on niin nautinnollista luettavaa, että Antto itsekin hämmästyisi.








