Tommi Liimatta: Valo paistaa rummun läpi

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Yksi tärkeimmistä Tommi Liimatan persoonaa määrittävistä piirteistä on taipumus oman elämän tarkkaan dokumentointiin. Jo lapsesta alkaen hän on piirtänyt, kirjoittanut ja äänittänyt hänelle itselleen sekä ympärillään tapahtuvista asioista pikkutarkalla pieteetillä. Omien sarjakuvatarinoiden piirtämisenkin hän on aloittanut hyvin nuorena, alle kouluikäisenä. Tämä menneen pikkutarkka muistaminen nousee esille hänen edellissä romaanissaan Jeppis, jota taannoin arvioidessani äimistelin hämmästyttävän autenttiseksi. Nyt tätä samaa itsedokumentaatiota on luvassa suurimmassa osassa Valo paistaa rummun läpi -sarjakuvan materiaalia.

Valo paistaa rummun läpi jakautuu kolmeen osaan. Ensiksi vuoron saa sarjakuvanovelli Rummunkireä, jossa viiksekäs mies liikkuu kaupungilla mielitekoineen ja himoineen. Liimatan tyylin tuntien tarina ei ole tietenkään kovin yksioikoinen eikä selkeä – ennemminkin se on jonkinlainen tajunnanvirtainen jatkumo, joka johtaa jostain pisteestä vähitellen jonnekin toisaalle. Tarinan pohjana on Liimatan julkaisematon tarina teinivuosilta. Kuvitustyyleissään Liimatta operoi laajalla repertuaarilla.

Teoksen suurin sivumäärä on varattu Liimatan yhtyeen ja elämäntyön Absoluuttisen Nollapisteen kotisivuilla vuosikymmenen alkuvuosina ilmestyneille kuukauden sarjakuville. Tarinat ovat väliin pidempiä, väliin lyhyempiä, ja aihepiirit vaihtelevat yhtyeen kiertuepäiväkirjoista täysin absurdeihin ja makaabereihin eläinjuttuihin. Mukana on myös varhaisten kotiäänitysten kuvituksia, tapaamisia lapsuuden ystävien kanssa ja niin edelleen.

Ehkä kiehtovin osa kirjasta on sen lopettava sarjakuvanovelli Söin viineristä keskustan ja pappa söi raamit, jossa piirtäjä kertaa varhaislapsuuttaan Tervolassa, Ruotsissa ja Pietarsaaressa. Se on kuin eräänlainen prologi Jeppis-romaanille, ja se sisältää myös hyvin vanhaa piirrosmateriaalia, joka istuu yllättävän kivuttomasti kokonaisuuteen.

Kokonaisuutena Valo paistaa rummun läpi on kiinnostavaa sarjakuvaa, mutta jossain määrin sitä vaivaa raskaus. Pieninä paloina sitä kuitenkin lukee ihan mielikseen. Suosittelen.

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *