Kimmo Miettinen: Valuvika

Osta kirja itsellesi

Markus Imatra on alkanut tottua elämään Helsingin alamaailman liepeillä. Kun hän pari vuotta sitten sai kuulla sukunsa todellisesta taustasta, alkaa Ukki nyt viipyillä konttorilla ja viskilasillisen ääressä kertoilla tarinoita suvun hurjasta elämästä. Ukkia ei hetkeäkään vaivaa se, että joku on ottanut – kirjaimellisesti – oikeuden omiin käsiinsä ja alamaailman venkuloita löytyy teloitustyyliin poistettuna muonavahvuudesta. Lisäksi muutama tunnettu nimi on kadoksissa, eikä heitä löydy edes vankilasta.

Markus ei ole oikein miettinyt, mitä hän työkseen tekee. Arvid Wegelius säätiöi Markukselle ja Teukalle kuukausirahaa perin oudolla ehtolausekkeella ja testamentin toimeenpanijana Pekka Kalliolla on myös oma lehmä ojassa. Nyt Markus noutaa sitä ja tätä, ajaa autoa, vie ja tuo sekä saa palkkionsa käteisenä rahana. Iso-Otto ja Pikku-Otto hoitavat käytännön asiat ja kertovat oman toimintansa olevan oikeudellisesti ehkä harmaalla alueella, mutta Markuksen vain tumman valkoisella. Markuksen on siis turha hermoilla. Hermot kuitenkin punkeavat pintaan, kun luotettu poliisi, mukava ja joviaali kaveri, Pauli Paukku käyttäytyy toisinaan hieman erikoisesti. Markus on näkevinään hänessä myös kovia, säälimättömiä piirteitä. Onko hänen tehtävä jotakin vai jäätävä vain odottamaan mitä suvulle tapahtuu?

Kaikki epäilyt jäävät kuuman, helvetillisen kesän jalkoihin; on aika viihtyä terassilla, tehdä muutama pikkuhomma sekä tarinoida ja pelata korttia yhä heikkenevän Ukin kanssa. Ukilla alkaa olla jo ikää, mutta muisti pelaa ja tarinat ovat ehtymättömät. Kuka voisi uskoa, miten Meksikon olympiakisoissa vaikutti myös Imatran suku, kuinka Mick Jagger sai Altamontissa turpaansa ja aiheutti ison väärinkäsityksen sekä sitä, miten Amerikan sedät ovat rahoittaneet eräitä toimintoja kotimaassamme!

Kimmo Miettisen Imatra –sarjan toinen osa, joka tyyliltään jatkaa uskollisesti aikaisempaa linjaa. Jatkumo on selkeää, viittaukset ovat herkullisia ja tarinat suvun toimista isommissa ympyröissä kutkuttavat mielikuvitusta. Pauli Paukku, poliisi, joka ottaa oikeuden omiin käsiinsä, on uskottavan varma tapaus. Kotimaista hienoa, erilaista rikoskirjallisuutta, johon on jälleen vaivihkaan sujauteltu tietoa politiikasta, rockista, elokuvista ja ties mistä muusta. Nautittavaa, karhean elävää luettavaa, johon tietenkin toivon vain jatkoa.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.