Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Taiteilija tarttuu pensseliin ja pensseli taipuu taiteilijan tahtoon, toteuttaa taiteilijan mieltä: vähän sieltä, vähän tuolta ja täältä. Ja kas kummaa: kelvollinen kokonaisuus koossa katsottavissa.
Noin on käynyt, taas kerran, Hannu Mäkelälle, joka kirjailijana on tietenkin tarttunut läppäriinsä ja näpytellyt kirjaimet toisensa jälkeen perätysten, niin että luettavissamme on 25 jutun kelvollinen kokoelma Viiden minuutin juttuja. Häviävän pieni osanen akateemikon yli kahdensadan kirjan tuotannosta.
On se vaan kumma kirjailija, ettei laatu kärsi määrän kustannuksella. Tasaista luettavaa nytkin kaikki jutut: ei juuri yli- eikä alimeneviä lukijan kannalta ajateltuna. Ymmärrettäviä. Tasaista toteamista, vähän kuin Hyryä, mutta tapahtumiltaan paljon paljon runsaslukuisempia.
Jokaisella kunnon kirjailijalla pitää olla alter ego, Hannu Salamalla Harri Salminen, Heikki Turusella Henkka Oinonen, jopa Kalle Päätalolla aluksi Kauko Sammalsuo. Nyt Mäkelä on arvellut, että pitäähän hänelläkin ja tempaissut satiirisen Makkosen kehiin. Makkosena voi joviaalikin mies räiskäistä kunnon ravat kintuille. Herra paratkoon sitä äläkkää jos saman Mäkelänä sanoisi! Nyt voi olla kuin Huovinen ennettäin. Olla jopa härski tyyliin ‘mikä kortongin ja bemarin sisällä on’.
Kylillä sattumalta tavattu Einari saa lopulta kertoa totuuden, satiirin naishallituksesta, johon oli otettu pari miehenkäppänääkin, ikään kuin koristeina kuten tyttömme ennen. Lisäksi vielä kun hallitusnaiset näyttivät muilta kuin täysi-ikäisiltä aikuisilta:
“He tuntuivat nokkavilta Mrs. All Know -tyypeiltä, vieläpä somistelevina ja somettelevina tyttöversioina.”
No noinhan ei voi edes alter egona sanoa, niinpä on otettava alter egolle alter ego Einari.
Liioittelen, ei Mäkelä noin pirulliseksi ole oikeasti eikä ainakaan kokonaan mennyt, vaan kirjoittaa tapansa mukaan monta sympaattista hetkeä arkielämästä. Trampoliinista, Kimalaisesta, Vanhan koiran kesästä, Metamorfoosista, Saaritytöstä ja niin edelleen.
Mutta silti: on hän Viiden minuutin jutuissaan paljon terävämpänä kuin sunnuntaitunnelmaisissa Vanha mies mutisee -blogeissaan, joissa rakkaus ja sopeutuva ymmärtämys kukoistavat. Vaan kirjoittipa mistä kirjoitti, mukaansa virtaavassa sananjuoksussa lukija mielellään käy kylpemässä ja puhdistautumassa.