Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tian Veasna syntyi vuonna 1975, joka oli kiinalaisen horoskoopin mukaan jäniksen vuosi. Jänistä pidetään kiinalaisessa kulttuurissa aivan erityisen onnekkaana eläimenä, ja kaipa Veasnaa voi pitää onnekkaana myös – selvisihän hän hengissä, toisin kuin moni muu. Vuonna 1975 punakhmerit valloittivat ja tyhjensivät Kambodžan pääkaupungin Phnom Penhin ja matka kohti painajaismaista tasa-arvon “utopiaa” ja kansanmurhaa alkoi. Tästä alkoi myös Veasnan perheen ja suvun kärsimykset. Veasna itse syntyi vain muutama päivä Phnom Penhistä lähdön jälkeen, eikä siten tietysti muista näistä tapahtumista mitään. Perheen ja sukulaisten haastatteluihin perustuva sarjakuva antaa kuitenkin karmivan kuvan yhteiskunnasta, joka syöksyi kohti kaikennielevää hulluutta.
Sarjakuva antaa hyvän kuvan siitä miten hiuskarvan varassa ihmisten selviytyminen oli. Ihminen voitiin tuomita mielivaltaisesti kuolemaan vain koska hän oli kouluttautunut, tai koska hän ihan millä hyvänsä tavalla pisti punakhmerien silmään – eikä tähän välttämättä paljoa vaadittu. Jopa oma-aloitteinen tomaatinviljely voitiin tulkita pahasti, kuten myöhemmin käy ilmi.
Koska Tianin isä oli lääkäri, oli alusta asti selvää, että perheen pitää turvautua valehteluun. Siitä huolimatta perheen kohtalo tuli melkein sinetöidyksi jo kaupungista karkoituksen ensimmäisinä päivinä. Onnekas sattuma astui kuitenkin peliin erään entisen työntekijän muodossa, joka tunnistaa vanhan työnantajansa ja pelastaa tämän perheineen. Ylipäätään teoksessa korostuu verkostoitumisen merkitys: tuttuja ihmisiä autetaan ja kontakteilla on merkitystä kun maasta pois pääseminen on elämän ja kuoleman kysymys. Ennen kuin tähän pisteeseen päästään, paljon kerkeää kuitenkin tapahtua ja moni kuolla.
Year of the Rabbit on tietysti synkkä tarina, mutta välillä se yllättää myös mustalla huumorillaan. Punakhmerien tavoite tuhota moderni yhteiskunta ja kouluttautunut väestö, sekä ajaa loput Kambodžan väestöstä maaseudulle on mielipuolinen, suorastaan naurettava. Veasna ei suinkaan ole sokea tämän hulluuden huumoriarvolle veistellessään vitsiä muun muassa siitä, minkälainen ihminen näyttää valtionviholliselta (siihen riittää vaikka ihan vain tyylikkäältä näyttäminen).
Veasnan piirustustyyli on miellyttävän luonnosmaista, joskin välillä ongelmaksi nousee hahmojen samannäköisyys. Varsinkin siinä vaiheessa kun perhe siirretään maaseudulle ja kaikkien pitää pitää yllä identtistä vaatepartta, jäin välillä miettimään, että kukas ihmeessä tämä tyyppi oikein olikaan. Onneksi sarjakuvasta löytyy kuvilla varustettu sukupuu, joka auttaa pahimman päänrapsutuksen yli.
Omaan makuuni pokkarikokoisen sarjakuvan koko oli myös vähän liian pieni, kuvat tulisivat paremmin oikeuksiinsa hieman suuremmassa koossa. Lieköhän tässä on kyse vain englanninkielisen painoksen ongelmasta, sillä ranskankielisiä sarjakuvia harvemmin julkaistaan näin pienessä koossa. Year of the Rabbit sisältää kaikki kolme alunperin ranskaksi ilmestynyttä albumia, mikä on joka tapauksessa hyvä ratkaisu; mielellään sitä lukee koko sarjakuvan samojen kansien välistä, jos se vain on mahdollista.
Tuntuu melkein väärältä sanoa, että Year of the Rabbit on jännittävää luettavaa, ikään kuin Veasnan perheen koettelemukset olisivat vain pahaista viihdettä. Välillä on muistutettava itseään, että nämä tapahtumat aivan oikeasti tapahtuivat lähes viisi vuosikymmentä sitten, niin uskomattomalta punakhmerien toiminta tuntuu. Voi siis täydellä syyllä todeta, että tämä sarjakuva pitää taatusti otteessaan, ja onhan tämä yleissivistävää luettavaa myös, mikäli aiheeseen ei ole tultu aikaisemmin tutustuttua. Todella kiinnostava sarjakuva joka tapauksessa, suosittelen!
