Lasten oma tietokirja esittelee 13 Suomessa ja muualla Pohjolassa elävää puulajia. Jokaiselle puulle on oma aukeamansa, jossa on sivun verran tietoa kirjasta ja lisäksi iso piirros puusta. Enimmäkseen teksti on yhdellä sivulla ja kuva toisella, mutta onneksi asettelussa on vähän vaihteluakin.
Tekstit noudattavat aina samaa kaavaa: puista esitellään tausta, kasvu, ulkonäkö ja jotain omaperäistä ”supervoima”-otsikon alla. Kirjan sivuilla seikkailee myös Naava-hahmo, joka antaa monilla aukeamilla jonkun tehtävän tai tekemisidean. Hieman pisti silmääni se, miten paljon puita tarkastellaan nimenomaan metsätalouden ja käyttötarkoitusten kautta; ehkä puilla on muutakin merkitystä kuin se, mitä tuotteita niistä on parasta valmistaa. Ainoastaan haavan kohdalla todella keskitytään siihen, mikä puun merkitys ekosysteemeille on.
Kirjan lopusta löytyy myös sanasto. Sanastoon oli jäänyt hämmennystä aiheuttava virhe: epähedelmästä sanotaan, ettei se ole hedelmä, koska se on kehittynyt emistä. Samalla sivulla sanotaan myös, että hedelmä kehittyy emistä. Epähedelmä onkin nimenomaan hedelmä, joka kehittyy jostain muusta kasvinosasta kuin emistä. Olisin kaivanut sanastoon myös ”jalon lehtipuun” määritelmää; tämä ilmaisu selitettiin kovin lyhyesti pienenä sivuhuomautuksena.
Kuten saman kirjasarjan tuoreempi edustaja, Ystäväni vesi, tämäkin kirja on jopa yllättävän tekstipainotteinen, ottaen huomioon että sen tekijät Jenni Erkintalo ja Réka Király ovat nimenomaan kuvakirjan mestareita ja Etana Editions kuvakirjoihin erikoistunut julkaisija. Mutta kuvituskin on näyttävää, ja vaikka kovin pikkutarkkaan piirrosjälkeen ei ole pyritty, yksityiskohdat tulevat kyllä selviksi.
Tämä Ystäväni-sarja on kyllä pienistä valituksenaiheista huolimatta oikein mainiota ja persoonallista lasten tietokirjallisuutta, joka erottuu edukseen.








