Kimeä metsä

Aila Meriluoto: Kimeä metsä

Suomalaisen runouden kentällä ei ole monia Aila Meriluodon (1924–2019) kaltaisia nimiä. Jo esikoiskokoelmallaan Lasimaalaus (1946) läpimurron tehnyt Meriluoto on sittemmin julkaissut useita runokokoelmia, elämäkerrallisia teoksia ja romaaneja, joista tunnetuin on varmasti esikoisromaani Peter-Peter. Runokokoelmille tuli 1990-luvulla yli kymmenen... Lue koko vinkki »
Ihmisen kaltainen

Helena Sinervo: Ihmisen kaltainen

Helena Sinervo on moneen kertaan palkittu ja tunnustuksia kerännyt runoilija, kirjailija, suomentaja ja ties mitä muuta – todellinen kielen monitaituri, siis. Runopuolella tämä Ihmisen kaltainen -kokoelma, Sinervon neljäs, nappasi Tanssiva karhu -palkinnon vuonna 2001. Tämä on kovin moniääninen kokoelma. Sinervo kirjoittaa monin eri sävyin, eril... Lue koko vinkki »
Maa joka ei koskaan sula

Inkeri Markkula: Maa joka ei koskaan sula

Inkeri Markkulan esikoisteos Kaksi ihmistä minuutissa kertoi äitiyteen liittyvistä ongelmista ja toisaalta isosta maailmanlaajuisesta ongelmasta, malariasta. Uusi teos Maa joka ei koskaan sula pyörii samankaltaisen rakenteen ympärillä: on äitiyteen nivoutuvia ongelmia ja globaaleja ilmiöitä, ja niiden leikkauskohtaan Markkula on rakentanut oivallis... Lue koko vinkki »
Tomunhäikäisyvalo

Harri Nordell: Tomunhäikäisyvalo

Vuoden 2001 Tanssiva karhu -palkinto myönnettiin Harri Nordellin neljännelle runokokoelmalle Tomunhäikäisyvalo. Nordell ei ole mikään huomattavan tuottelias runoilija: ensimmäinen kokoelma ilmestyi jo 1980, kaksikymmentä vuotta ennen tätä neljättä. Mutta runous ei olekaan nopeuskilpailu tai liukuhihna, ja Nordell itse siteerasi Turun Sanomien haast... Lue koko vinkki »
Kun elän

Jyrki Kiiskinen: Kun elän

Tanssiva karhu -palkinto meni vuonna 2000 Jyrki Kiiskisen kokoelmalle Kun elän. Kokoelma koostuu kahdesta sarjasta. Maisema särkyneen tuulilasin takana kuvaa autoja ja auto-onnettomuuksia, Uneton yö puolestaan valvomista omassa vuoteessa aamuyhdestä seitsemään. Kiiskisen ilmaisu on rytmiltään napakkaa. Säkeet ovat lyhyitä, enimmäkseen kaksi- tai... Lue koko vinkki »
Mitta ja määrä

Anni Sumari: Mitta ja määrä

Anni Sumari voitti Tanssiva karhu -palkinnon vuonna 1998 tällä runokokoelmalla. Kun olen lukenut voittajia järjestyksessä, Mitta ja määrä asettuu vasten edellistä voittajaa, Mirkka Rekolan Taivas päivystää -kokoelmaa. Kuinka erilaisia nämä ovatkaan! Siinä missä Rekola oli aforistisen niukkasanainen, Sumarin runot polveilevat useamman sivun mittaisi... Lue koko vinkki »
Taivas päivystää

Mirkka Rekola: Taivas päivystää

Mirkka Rekolan (1931–2014) runokokoelma Taivas päivystää on runoilijan myöhäistä tuotantoa, ilmestynyt yli 40 vuotta esikoiskokoelman jälkeen. Se palkittiin Tanssiva karhu -palkinnolla vuonna 1997 ja siksi se on nyt minunkin käsissäni. Rekola oli nimenä tutuimmasta päästä Tanssiva karhu -voittajia; vaikka en ole runoutta juuri seurannut, Rekolan... Lue koko vinkki »
Täydellinen paisti

Satu Taskinen: Täydellinen paisti

Jo edellisen arvioimani Satu Taskisen romaanin, Katedraalin, kohdalla nousi mielleyhtymiä Thomas Bernhardin suuntaan, eikä se johdu vain Taskisen kirjojen itävaltalaisuudesta. Esikoisteos Täydellinen paisti on myös varsin bernhardilainen romaani, täynnä tajunnanvirtaa, vimmaa ja epämiellyttäviä ihmisiä. Taru Korhonen asuu Wienissä itävaltalaisen... Lue koko vinkki »
Musta oli valkoinen

Lauri Otonkoski: Musta oli valkoinen

Runoilija Lauri Otonkoski on Helena Sinervon lisäksi ainoa, joka on voittanut Tanssiva karhu -palkinnon useammin kuin kerran. Ensimmäinen voitto tuli tällä Otonkosken neljännellä runokokoelmalla vuonna 1996. Musta oli valkoinen on matkapäiväkirja: alkulehdet kertovat, että se on kirjoitettu Grassinassa, Toscanassa, syksyllä 1994. Ilman tätä main... Lue koko vinkki »
Ankkuripaikka

Pentti Holappa: Ankkuripaikka

Ennen Tanssiva karhu -projektiani Pentti Holappa oli lähinnä nimenä tuttu Ystävän muotokuvan Finlandia-palkinnon myötä. Ankkuripaikka on Holapan 14. runokokoelma ja ilmestynyt yli 40 vuotta esikoiskokoelman Narri peilisalissa (1950) jälkeen, osana Holapan tuottoisampaa myöhäiskautta. Runokirjojen takakannet kertovat harvemmin mitään kovin yksity... Lue koko vinkki »
Musta peili

Emma Puikkonen: Musta peili

Maailmassa on vähänlaisesti aineita, jotka ovat yhtä tärkeitä kuin öljy. Öljyn merkityksen laajuutta ei välttämättä ymmärräkään, sillä se ulottuu tuntuvasti laajemmalle kuin bensiinin ja muovin kaltaisiin sinänsä tärkeisiin öljynjalostustuotteisiin. Vaikkapa suuri osa maataloudesta perustuu öljyn käyttämiseen. Niinpä öljy on mitä oivallisin aihe ki... Lue koko vinkki »
Sielun veli

Sirkka Turkka: Sielun veli

Tästä lähtee matka Tanssiva karhu -palkitun runouden pariin. Ensimmäisenä palkinnon voitti runoilija Sirkka Turkka, vuonna 1994 jo valtaosan tuotannostaan julkaissut, pariin otteeseen Valtion kirjallisuuspalkinnolla ja kertaalleen Finlandialla palkittu runoilija. Kokoelma kulkee monenlaisissa maisemissa. Kotoisemmista oloista, koirien, hevosten ... Lue koko vinkki »
Pölyn historia

Veera Antsalo: Pölyn historia

Kun nyt olen runouden pariin sukeltanut, joudun valitsemaan vähän sokkona kirjastojen tarjonnasta. Tunnen varsinkin nykyrunoilijoita perin kehnosti, joten luettavaa valitsen milloin milläkin perusteella. Pölyn historia tarttui haaviin nimensä ja kauniiden kansiensa vuoksi. Jenny Saarelle (ei sukua) kiitos siis tästä! Pölyn historia on proosaruno... Lue koko vinkki »
Paetkaa purret kevein purjein

Eeva-Liisa Manner: Paetkaa purret kevein purjein

Suomalaisen modernismin uranuurtajan Eeva-Liisa Mannerin runokokoelma Paetkaa purret kevein purjein edustaa mannerin myöhempää tuotantoa. Kokoelmassa on Mannerin omia runoja, mutta myös suomennoksia Konstantinos Kaváfikselta ja Ezra Poundilta. Kokoelman prologi kommentoi hyvin suoraan julkaisuajan tapahtumia, Yhdysvaltojen asemaa maailmanpoliisi... Lue koko vinkki »
Nimeni on Alex

Miska Karhu: Nimeni on Alex

Nuori transmies Alex on kadonnut. Hänen piti tulla Tampereelta takaisin kotiin Turkuun, mutta hän ei saavu perille. Miesystävä Anssi huolestuu ja tekee katoamisilmoituksen. Katoaminen tuo yhteen Anssin, Anssin äidin Kertun ja Alexin vanhemmat. Alexin vanhemmista etenkin äiti Marjutin on vaikea hyväksyä lapsensa muuttumista: Marjutille Alex on sitke... Lue koko vinkki »
Kuten avata äkisti

Virpi Vairinen: Kuten avata äkisti

Olen ajatellut pitkään, että runous on vaikeaa, en tajua, ei kannata lukea – ja tämä siltä pohjalta, että herkkänä lukiolaisena kirjoitin itse runoja ja kävin jopa runopiirissä. Tulin hiljattain siihen tulokseen, että itse asiassa ei, runojen lukeminen ei ole sen vaikeampaa kuin proosan, sen kun avaa kirjan ja alkaa lukea. Näinhän se on, ja sitt... Lue koko vinkki »
Dogma

Saila Susiluoto: Dogma

Päätin lukea enemmän runoja. Mutta mitä? Tein nopean vierailun lähikirjaston runohyllylle ja sieltä ajauduin Saila Susiluodon kohdalle. Nimi oli tuttu hiljattain lukemastani Kehrä-romaanista, joten Dogma kauniin oransseine kansineen sai luvan tarttua matkaan. Kuinka satunnaisotannassa kävi? Dogma rakentuu kehykselle, jossa elokuvaohjaaja hakee a... Lue koko vinkki »
Voitto

Sofia Blanco Sequeiros: Voitto

Nimensä mukaisesti Voitto käsittelee pitkälti voittamista ja voittamisen kulttuuria. Voitontahtoa. Sofia Blanco Sequeiros kirjoittaa esseekokoelmassaan mielenkiintoisista lähtökohdista: hän on kilpaurheilija – miekkailija – ja tieteenfilosofi. Ensimmäinen essee käsittelee Cheekiä. "Cheek ei edustanut maailmankuvaani tai esteettisiä mieltymyksiän... Lue koko vinkki »
Sinun, Margot

Meri Valkama: Sinun, Margot

Tämän kirjan pääosassa ovat muistaminen ja menneisyys. Sinun, Margot yhdistää henkilökohtaisia muistoja laajempiin, kansallisiin muistamisen kysymyksiin. Kirjan päähenkilö Vilja on nuori nainen, jonka isä kuolee. Isän asunnosta löytyy nippu kirjeitä Margot-nimiseltä naiselta. Viljan äiti ei suostu sanomaan kirjeistä yhtään mitään, joten Viljan on m... Lue koko vinkki »
Maa kuin veri

Katriina Ranne: Maa kuin veri

1900-luvulla suomalaisia lähti sankoin joukoin maailmalle, monista eri syistä. Osa paremman elämän perään, osa pakoon jotain. Yhdysvaltoihin lähti runsaasti väkeä, mutta myös Etelä-Amerikka houkutteli. Sinne matkustettiin usein ideologisista syistä, erilaisiin onnelasiirtokuntiin. Todellisuus oli sitten usein vähemmän onnellista, eivätkä nämä yhtei... Lue koko vinkki »