Viattomuuden museo

Orhan Pamuk: Viattomuuden museo

"Jos näkee unta, että vaeltaa paratiisissa ja saa siellä kukan merkiksi siitä että sielu on todella vaeltanut paratiisissa, ja herättyään huomaa, että se kukka on yhä kädessä - niin entä sitten?" — Samuel Taylor Coleridge, Muistikirja Jos kuulisit hänen kertomuksensa ilman yksityiskohtia, se voisi sinusta kuulostaa hulluudelta. Jos näkisit ne l... Lue koko vinkki »
Inez-kirjan kannessa on siniseksi värjätty mustavalkokuva naisen kasvoista sivuprofiilista. Kannen yläreunassa on pianon koskettimisto.

Carlos Fuentes: Inez

– Meillä ei ole mitään sanottavaa omasta kuolemastamme. Meksikolaisen Carlos Fuentesin aseistariisuva romaaninaloitus tempaisee lukijan heti ensimmäiseltä sivulta alkaen 93-vuotiaan huippukapellimestarin muistoihin. Muisti onkin kantavana teemana koko teokselle, niin yksittäisen ihmisen muistot kuin koko ihmiskunnankin kollektiivinen muisti. Ja ... Lue koko vinkki »
Totta

Riikka Pulkkinen: Totta

Elsan kuolema lähenee. Kuolema ei tule tällä kertaa toivottuna vieraana vaan sitä leimaa haluttomuus, pakko. Toisaalta Elsa pyrkii tekemään tämänkin tyylillä, mikäli mahdollista. Hänen miehensä ajatukset leijuvat muualla kuin sairaudessa: toisessa ajassa, toisessa henkilössä. Lääkäritytär Eleonoora suhtautuu äitinsä sairauteen lähinnä käskyjä jaell... Lue koko vinkki »
Mitä ikinä keksitkin pelätä -kirjan mustassa kannessa on ovisilmä ja sen alla kaistale miesoletetun kasvoja, joista näkyy aurinkolasien peittämät silmät ja nenää.

Jukka-Pekka Palviainen: Mitä ikinä keksitkin pelätä

Vartijana työskentelevä Mikko huomaa parkkihallissa kahden miehen puhuvan keski-ikäiselle naiselle, joka tämän jälkeen lyyhistyy hallin lattialle. Mikko rientää naisen avuksi vai huomatakseen, että tämä on Katariina, hänen kouluaikainen ihastuksensa. Katariina kertoo Mikolle olevansa pulassa ja tarvitsevansa kipeästi apua ja turvaa. Katariina pelkä... Lue koko vinkki »
Yöryömijät

Nani Power: Yöryömijät

Nani Power oli minulle aivan uusi tuttavuus ja Yöryömijät aika erikoinen kirja. Välillä tuntui, ettei millään jaksa sitä kahlata, mutta silti kirjassa joku vaan kiehtoi, niin että sitä oli pakko lukea. Japanilaiskokki Ito vie lukijaansa entiseen elämäänsä, mitä joskus oli tapahtunut. Millaista Iton elämä on New Yorkissa ja kuinka hän tapaa Maria... Lue koko vinkki »