Miroslav Válek: Kosketuksia

Kun harmaan kevätillan kaatosade hakkaa ikkunaa, väsynyt mies avaa runokirjan hiljaisessa asunnossa. Hieman haikea, alakuloinen olo valtaa mielen, kaipuu ja kauniit – konkreettiset – säkeet uivat kuin salaa tajuntaan. Kulmassa / Vuk Karadžičin kadulla / kaksi miestä taivuttaa terästankoja. / Se on vähän kuin runoilijan työtä. / Rauta rimpuilee ihm... Lue koko vinkki »