Viimeinen kesä -kirjan kannessa selän takaa kuvattu nainen katselee valkoista taloa nurmikon poikki. Kannen reunat ovat täynnä violetteja kukkia.

Eleonore Holmgren: Viimeinen kesä

Kun on ikää ja kremppoja eikä jalka aina tottele, saako silti päättää asioistaan ja asumisestaan? Britta, 86, haluaa viettää kesän rakkaassa kesäpaikassaan Lindössä Tukhoman saaristossa. Hän on varma, että se on hänen viimeisensä. Tytär toppuuttelee eikä arvaakaan, millaiselta yllättävältä taholta Britta saa apua Eleonore Holmgrenin esikoisromaanis... Lue koko vinkki »
Vanhaa rakkautta

Margaret Atwood: Vanhaa rakkautta

Kaipaus – se on se, mikä jää elinikäisestä rakkaudesta, kun puolisoa ei enää ole. Ne arkiset pikku asiat ja esineet, jotka muistuttavat pelkällä olemassaolollaan rakkaasta ihmisestä, mitä niille tekisi? Puolison vaatekaapin voi siivota ja antaa vaatteet eteenpäin, mutta miksi pesualtaan alakaapista löytyvä muki, jossain hyllynreunalla vuosikausia p... Lue koko vinkki »
Kaukorakkaus

Minna Lindgren: Kaukorakkaus

Kauko Koskinen, 82, on eläkkeellä oleva tilastotieteen ja ATK:n ammattilainen. Hänen vaimonsa on pahasti dementoitunut ja elää kituuttaa jo yksityisessä hoitokodissa haamuhoitajien huomassa. Kauko elättää itsensä lisäksi poikaansa ja pojanpoikaansa, jotka ovat e-urheilijoita ja asuvat Kaukon kellarissa. Jotain puuttuu Kaukon elämästä, ja se jokin o... Lue koko vinkki »
Kellari

Maaria Päivinen: Kellari

Olen kuullut huhuja Maaria Päivisen kirjoittajanlahjoista, mutta en ole vielä aikaisemmin tarttunut hänen kirjoihinsa. Päivisen viidennen romaanin maisemat kuulostivat mielenkiintoisilta ja houkuttelivat astumaan romaaniin. Kellari sijoittuu kirjoittajansa nykyiseen asuinmaahan Islantiin, jonka maisemat ja ilmasto heijastuvat myös romaanin sivuille... Lue koko vinkki »
Kadonnut ranta

Tiina Laitila Kälvemark: Kadonnut ranta : novelleja

Kertomuksia lähdöistä ja paluusta. Olemisesta ja jäämisestä. Paikallaan pysymisestä ja pienistä tapahtumista. Uuden suunnan etsimisestä ja ehkä ongelman ratkaisustakin. Kaikkia yhdistää kuitenkin tarinoiden lyhyys sekä yleensä tapahtuminen jossain muualla. Poissa ainakin tyypillisestä suomalaisyhteisöstä. Kaikki tuntuvat kertovansa tarinansa het... Lue koko vinkki »

Marina Lewycka: Meidät kaikki on tehty liimasta

Kun Georgie tyhjentää miehensä tavaroita jätelavalle tämän jätettyä hänet ja omalaatuinen vanha muori tulee penkomaan ja ihastelemaan kirjoja, levyjä ja muuta mukavaa, hän ei vielä osaa arvata kaiken vaikutusta omaan elämäänsä. Georgie on nyt yksinhuoltaja, Nykyaikaisten kiinnitysaineiden, tunnetun liima-alan lehden, toimittaja sekä yksinäinen, väh... Lue koko vinkki »
Nooan kompassi -kirjan kannessa vanha mies istuu meren rannalla kannolla selin kameraan.

Anne Tyler: Nooan kompassi

Hiljainen ja muiden tahtoon sekä ehdotuksiin helposti alistuva Liam joutuu saneeratuksi eli ennenaikaiselle eläkkeelle luokanopettajan virastaan. Kehnon rahatilanteensa takia hän muuttaa pienempään asuntoon, alueelle, josta itse pitää, mutta muut varoittavat ympäristöstä. Hän myös karsii tavaroitaan ja tuntee tästä outoa tyydytystä. Harmi – sillä h... Lue koko vinkki »

Sara Gruen: Vettä elefanteille

Tarina kulkee kahdessa aikatasossa. Iäkäs Jacob Jankowski on hoitokodissa omaisten unohtamana ja kärttyisänä, edessään kehnot pöperöt ja ympärillään toiset persoonalliset asukit ja leipääntyneet hoitajat. Tämä Jacobin elämän ”loppukevennys” on ripoteltu päätarinan sekaan, jossa Jacob elää nuorena kiertävän sirkuksen työntekijänä. Nuori Jacob on ... Lue koko vinkki »