Leena Virtanen, Aino Sutinen ja sarjakuvan lumo

Titta Lindström – 11.1.2023

Leena Virtasen käsikirjoittama ja Aino Sutisen kuvittama Sörnäisten tyttö : Sylvi-Kyllikki Kilven päiväkirja 1915-1918 sarjakuvana on nimensä mukainen teos: se kuvaa kansanedustajana, toimittajana ja järjestöaktiivina uraa tehneen Sylvi-Kyllikki Kilven nuoruusvuosia Helsingissä.

Haastattelin kiinnostavan kirjan tehneitä Virtasta ja Sutista tammikuussa 2023.

Sörnäisten tyttö
Leena Virtanen ja Aino Sutinen
Leena Virtanen (vas.) ja Aino Sutinen. Kuva: Henry Söderlund / Helsingin sarjakuvafestivaalit

Leena, mainitset sarjakuvassa, että löysit Sylvi-Kyllikki Kilven päiväkirjan vanhempiesi kirjajäämistöstä, mutta et ollut lukenut sitä. Mikä innosti sinut lopulta tarttumaan kirjaan ja päättämään, että Kilven tarinaa kannattaisi tuoda esille myös nykylukijoille? 

Nappasin kirjan tosiaan vanhempieni kirjajäämistöstä. Tiesin toki Sylvi-Kyllikin politiikan historiasta mutta myös meidän kirjahyllystä. Nyt olisin tietenkin halunnut kysyä molemmilta vanhemmiltani enemmän, mitä he ajattelivat hänestä. He olivat aatteen ihmisiä mutta demareita, joten Sylvi-Kyllikki oli heille varmaankin puoluepetturi, koska hän vaihtoi SKDL:n riveihin. Silti kirja oli heillä ja oletan, että ainakin isäni luki sitä ajankuvana. Hän oli syntynyt 1914 ja kasvoi Alppilan ja Kallion huudeilla.

Syy miksi tartuin siihen, oli varmaankin muistovuosi 2018 ja kirjasta oli luultavasti jossain lehtijutuissa puhetta. Muistovuosi liittyy tähän meidän kirjaan myös sikäli, että Aino oli mukana Sisaret 1918 -sarjakuva-antologiassa ja tiesin siitä, että aihe voisi kiinnostaa häntä.

Miten te kaksi löysitte toisenne ja minkälaiseksi yhteistyönne muodostui?

Leena Virtanen: Kirjahanke on ylipäätään hyvä esimerkki ajoituksista ja sattumista: me satuttiin pyörittämään silloin Kirjaverstas-nimistä kirjakauppasysteemiä Teurastamolla, minä möin lastenkirjoja, Aino päivysti siellä Sarjakuvakeskuksen puolesta. Eli tutustuttiin siellä. Ja varmaan siinä sarjakuvien vaikutuspiirissä sain sitten idean, että Sörnäisten tyttö voisi toimia sarjakuvana ja ehdotin sitä Ainolle. Sen jälkeen meni kyllä vielä muutama vuosi, että idea päätyi Suureen kurpitsaan ja toteutuikin vihdoin. Opin, että yleiskustantamoja ei oikein sarjakuva kiinnosta vieläkään.

Aino Sutinen: Yhteistyö oli sujuvaa, ja pystyin itsekin muokkaamaan käsikirjoitusta lennosta ja tekemään pieniä editointeja. Itselle töissä on aina mielekästä tällainen autonomia. Lisäsin myös muun muassa kuvituskuvia historiallisista tapahtumista ja helsinkiläisistä paikoista, vanhoja sanomalehti-ilmoituksia arkistoista, valokuvia ja venäjänkielisiä kommentteja ja kylttejä. Kävin läpi satoja tai tuhansia vanhoja valokuvia, etenkin Helsingin kaupungimuseon sivulta helsinkikuvia.fi


Miten paljon jouduitte tekemään alkuperäistekstin suhteen tiukkoja valintoja? Ihan kaikkea kiinnostavaa ei varmaan mukaan mahtunut?

Leena Virtanen: Kirjan käsikirjoitus on tavallaan alkuperäiskirjan dramaturginen versio eli poimin sieltä ”kohtauksia”, joiden varassa tarina kulkee eteen päin. Kässärin jälkeen Aino on tosiaan lisännyt siihen vielä sisältöä ja detaljeja.

Aino Sutinen: Tästä jää tosiaan pois paljon kiinnostaviakin tapahtumia, sarjakuvanteko on tiivistämistä.

Oliko sinulle Aino Sylvi-Kyllikki Kilpi ennestään tuttu, ja minkälaista taustatyötä jouduit tekemään sarjakuvaa varten? 

Tutustuin Kilpeen tämän prosessin myötä, ja hänestä on muun muassa kirjoitettu kaksi elämäkertaa (Kalevi Kalemaa: Sörnäisten tyttö, 1992 ja Jaana Torninoja-LatolaSylvi-Kyllikki Kilpi, 2021). Luin myös monia tietokirjoja sisällissodan ja Helsingin historiasta, aihepiirit kiinnostavat minua aina joka tapauksessa. Luin muun muassa Kallion huligaaneista ja sakilaisista (Kari Koskela: Huligaanit, 2018) ja ensimmäisen maailmansodan aikaisesta arjesta (Samu Nyström: Helsinki 1914–1918, 2013).

Olet Aino erikoistunut dokumentaarisiin ja informatiivisiin kuvituksiin ja sarjakuviin. Mitkä on mielestäsi nimenomaan sarjakuvan vahvuudet tiedon välittäjänä?

Olen tehnyt muun muassa tutkimukseen ja journalismiin perustuvia sarjakuvia, joissa tapahtumia voi elävöittää ja esimerkiksi henkilöitä esittää anonyymeinä. Sarjakuva on visuaalisesti kiinnostavaa ja sillä on monia mahdollisuuksia, joita kaikkia ei ole vielä edes käytetty. Asioista voi myös tehdä lähestyttäviä.

Onko teillä tiedossa tulevia kirjaprojekteja?

Leena Virtanen: Teen parhaillaan tietokirjaa suomalaisen elokuvan naistekijöistä (Neitoperhot ja pahanhautojat : naiset tekevät elokuvia) yhdessä Jaana Semerin kanssa, ja sen jälkeen jatketaan Suomen supernaisia -kuvakirjasarjaa yhdessä Sanna Pelliccionin kanssa. Nyt on vuorossa Tove Jansson.

Onko jotain, mitä haluaisitte Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt 

Leena Virtanen: Mun ajankohtainen suositus on oikeastaan pari: tv-sarja Aikuisten valheellinen elämä Netflixillä perustuu Elena Ferranten romaaniin. Aleksi Salmenperän Kupla-elokuvassa on samaa tematiikkaa. Molemmissa näkökulma on teini-ikäisellä tytöllä, joka näkee aikuisten maailman valheiden läpi. Eli Sörnäisten tytön hengessä: teinitytöt heiluu ja sekoilee viisauden ja epäloogisuuden rajoilla.

Aino Sutinen: Ajankohtaisista sarjakuvista voisin suositella esimerkiksi ruotsalaisen Liv Strömquistin hauskoja ja kantaaottavia infosarjakuvia. Kotimaiseen nykysarjakuvaan voi tutustua esimerkiksi Sarjainfo-lehden sekä Harri Römpötin toimittaman Taas päin näköä -antologian kautta.


Leena Virtasen kirjat Kirjavinkeissä. Aino Sutisen kirjat Kirjavinkeissä.

Wivi & Hanna
Minna! Minna Canthin uskomaton elämä
Vaimoksi vuorille

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 261 tilaajan joukkoon! Jos haluat tietoa uusista vinkeistä nopeammin, tilaa Telegram-kanavamme!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.