Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mari Renko sai kirjailijanuralleen lentävän lähdön: harva esikoiskirjailija julkaisee heti kolmea teosta vuoden sisään. Helmisormus kirjekuoressa aloitti Nurmekseen sijoittuvan Ikoset-sarjan, jonka jokaisessa osassa perehdytään yhteen Ikosen perheen sisaruksista.
Nyt vuorossa on hurmurilääkäri Kaarlo, joka tunnetaan levottomana ja sitoutumiskammoisena naistenmiehenä. Kaarlo on sentään sitoutunut töihinsä: hän työskentelee Nurmeksessa terveyskeskuslääkärinä. Käy hän isäänsäkin katsomassa hoitokodissa, vaikka koittaakin kätkeä pojan huolta isän terveydestä lääkärinroolin taakse.
Ikosten naapurissa elämäänsä järjestelee matkaoppaana työskentelevä Saana, joka on päättänyt hankkiutua äidiksi yksin. Saana on vetäytyvä, omissa oloissaan viihtyvä nainen, joka ei kaipaa elämäänsä miestä, vaikka perhettä haluaakin. Itsellinen äitiys lahjasoluilla on siis Saanalle oikein mainio vaihtoehto. Mutta tukea hänkin tarvitsee, ja kaipaa sitä parhaalta lapsuudenystävältään Kaarlolta. Mutta onko tuuliviiristä huithapelista tueksi?
Sarjan edellisessä osassa nykypäivän tapahtumien rinnalla kulki historiallinen taso. Niin tässäkin. Menneessä ollaan vuoden 1939 Nurmeksessa, jossa sotasairaalassa työskentelee sairaanhoitajatar Elsi. Hän on raskaana, eikä lapsen isästä ole tietoa. Äpärälapsen synnyttäminen on häpeällistä ja Elsi pohtii sikiönlähdetystä tai lapsen antamista pois, mutta ratkaisut eivät ole helppoja. Kello tikittää: kun raskaus alkaa näkyä, sairaanhoitajan työt loppuvat siihen paikkaan. Löytyisikö jostain aviomies lapsen isäksi ennen kuin on liian myöhäistä?
Tämä historiallinen taso tuntuu tässä vähän irralliselta. Tuumin, että kirja olisi pärjännyt ilman sitäkin – oliko se vähän sellainen juttu, jonka on päätetty olevan osa sarjan formaattia, joten sen on oltava mukana? Toisaalta huomasin loppua kohden odottavani kovasti, että talvisodan tapahtumien yhteys nykypäivään lopulta selviää. Renko kuljettaa tapahtumia muutenkin oikein notkeasti: tarina hyppii eteenpäin sopivasti ja tiivistää hyvin, juoni kulkee sujuvasti kohti suurten tunteiden loppuhuipennusta, jossa asiat menevät lopulta juuri oikein.
Ikoset-sarja on kahden ensimmäisen osan perusteella oikein mainiota viihdekirjallisuutta. Jään odottamaan mielenkiinnolla, miten sarja jatkuu. Rengon molemmat sarjat, sekä tämä Ikoset että Pihlajapalatsin aloittama Häiveen tapauskirjat, toimivat siis riittävän hyvin, aion jatkaa molempien parissa. Tässä kohtaa Ikoset saa kuitenkin minun listallani etusijan.
