Taas on käsissäni kirja murhista ja murhaajista. Miksi ne kiinnostavat? Eivät todellakaan tekoina, mutta minua kiinnostaa mitä ihmisen mielessä tapahtuu, kun riistää toiselta hengen? Helinä Häkkänen on myös tästä kiinnostunut ja vienyt sen astetta pidemmäksi ja kouluttautunut kriminaalipsykologiksi. Hän siis työkseen tutkii näitä ihmismielen pimeitä kulmia.
Häkkäsen edellinen kirja Profiloija ilmestyi 2025 ja jo se oli äärimmäisen mielenkiintoinen. Otin siis tämän uudenkin kirjan suorastaan ilolla vastaan. Kirjassa paneudutaan nimenomaan kotimaisiin murhiin.
Häkkänen on vankka ammattilainen ja hän kertoo muun muassa mitä surmatapa kertoo tekijästä. Millainen murhaaja on, onko sairas, psykopaatti vai vaan psykoosissa oleva? Millä lailla nainen surmaajana eroaa miehestä?
Kirjassa tarjoillaan lukijalle monia mediasta tuttuja henkirikosjuttuja. Nyt sitten kerrotaan hiukan taustoja, millaisella mielellä varustettu murhaaja on ollut. Vaikka kaikki väkivaltatapaukset ovat kauheita, taustat silti kiinnostavat, että miksi? Jos vaan osaisi hallita mielensä, niin ei tapahtuisi niin kauheita. Vaan siihen on monia syitä, miksi ei.
Ehkä eniten nousi minun mieleen nämä tapaukset, kun mies murhaa naisen ja lapset tyyliin, ”Jos en saa sinua, ei saa kukaan muukaan”. Näitä tapauksia tulee mediassa vastaan aivan liian usein. Häkkänen kertoo, kuinka rakkaus saa sairaaloisen puolen ja tulee patologinen omistamishalu. Sellainen ei vaan kestä sitä, jos toinen osapuoli lähtee.
Koko kirja on täynnä erilaisia tapauksia, joita Häkkänen on tutkinut. Ne eivät ole helppoa luettavaa ja jo alussa mainitaan siitä, että kirjaa voi olla vastenmielistä lukea, mutta silti uskallan tätä kirjaa suositella. Varsinkin, jos on kiinnostunut erikoisista ammateista ja siitä ihmismielen nurjasta puolesta.






