Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sinikka Vuola ja Tommi Melender kirjoittivat vuonna 2018 kirjan Maailmojen loput, jossa he tarkastelivat romaanien lopetuksia aihetta tutkivien dialogiesseiden ja yksittäisiin teoksiin pureutuvien pienesseiden muodossa. Nyt kaksikko on samalla formaatilla uudelleen asialla, mutta aiheena ovat romaanien henkilöt.
Ensimmäisessä neljässä luvussa tarkastellaan romaanihenkilöitä eri kanteilta. Muotona on vuoropuheleva essee, jossa kirjoittajat esittelevät näkemyksiään vuorotellen, kepeästi toistensa kanssa keskustellen. Ensimmäisessä keskustelussa tarkastellaan romaanin ja sen henkilöiden rakentumista kielen ja kerronnan keinoin. Toisessa keskitytään päähenkilöihin. Kolmas katselee romaania henkilösuhteiden verkostona ja huomioi myös sivuhenkilöt. Neljännessä luvussa katseen kohteena ovat kertojat, jota kirjoittajat pitävätkin romaanin tärkeimpänä rakennetekijänä.
Jos kirjan opetuksia haluaisi kiteyttää, ehkä tämä sitaatti Melenderiltä puristaa parhaiten tämän kirjan sisällön kahteen lauseeseen: “Kertomakirjallisuuden maailmassa mikään ei ole luonnollista tai välttämätöntä. Kaikki rakennetaan tyhjästä.” Kaikki on rakennettu sanoista ja kaikki romaanihenkilöt ovat lopulta fiktiivisiä rakenteita, jotka saavat lopullisen muotonsa lukijan konstruoimina. Romaanihenkilöt ovat näkökulmia ihmiseen, eivät kokonaisia ihmisiä. Miten asettuu tasapaino pää- ja sivuhenkilöiden välillä, onko päähenkilön aina oltava teoksen miellyttävin henkilö ja ylin samastumiskohde ja missä määrin vaikkapa paikka voi olla henkilöhahmon osassa, ovat kaikki mielenkiintoisia kysymyksiä, joita Romaanihenkilön elämä sivuaa.
Teoksessa on pyritty yleistajuisuuteen. Sen juuret ovat kuitenkin vahvasti kirjallisuustieteen puolella, eikä kirjallisuustieteellisen sanaston käyttämistä arastella. Se on ihan hyvä; ei kaikkea tarvitse pureskella aivan helpoksi. Jos jotain asiaa ei ymmärrä, siitä voi ottaa selvää. Moitin näemmä edellistä kirjaa elitistiseksi; olen ehkä itse sivistynyt parin vuoden takaisesta, kun nyt en kokenut samalla tavalla. Vuola ja Melender eivät kuitenkaan edelleenkään ole kevyen, juonivetoisen lukuromaanin ystäviä, vaan nautiskelevat kirjoissa nimenomaan kielestä ja rakenteesta, ja sellaiset lukijat saavat Romaanihenkilön elämästäkin todennäköisesti eniten irti.
Lopusta löytyy 24 pienoisesseetä, joissa käsitellään yksittäisiä teoksia. Ne ovat paikoin aivan mainioita, paikoin jäävät vähän ohuiksi, mutta tarjoavat yhtä kaikki mainioita lukuvinkkejä. Jos on kaunokirjallisuudesta laajasti kiinnostunut lukija, Romaanihenkilön elämä antaa hyviä suuntia, johon lukemistaan laajentaa.
