Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Malin Klingenbergin Tasangon tyttäret avasi Gibatin tarinoita -nimisen lasten fantasiakirjasarjan vuonna 2024. Sarjan seuraava osa Veljeni Veli laajentaa maailmaa, mutta ei ole suoraa jatkoa edelliselle tarinalle. Tässä kirjassa tapahtumat alkavat paimentolaisaron sijasta Loistoniemen satamakaupungista. Kaupungissa ei ole mitään muuta loisteliasta kuin sille nimen antanut majakka; se on ankea satamakaupunki täynnä varkaita.
Disa ja Veli ovat varkaita hekin. Lasten täytyy varastaa elääkseen, koska vanhemmat eivät heistä huolehdi, valittavat vain, miten ryöstösaalista ei kerry tarpeeksi. Disa koittaa huolehtia pikkuveljestään parhaansa mukaan, mutta yhden kerran Disa menee liian pitkälle. Hän varastaa jotain, mikä kuuluu Marmadellalle, Loistoniemen menestyksekkäimmälle kievarinpitäjälle. Huhutaan, että jos Marmadellalta varastamisesta jää kiinni, menettää sormensa, mutta kleptomaani Disa ei voi pitää näppejään kurissa tilaisuuden tultua.
Kiinnihän he jäävät ja vaikka Disa saa pitää sormensa, Marmadellalla on muita suunnitelmia lasten varalle. He joutuvat matkustamaan Marmadellan kanssa halki koko Gibatin valtakunnan kuitatakseen velkansa. Erityisesti Marmadella vaikuttaa mieltyneen Disan pikkuveljeen, mutta Disa ei ihan ymmärrä miksi.
Lapset joutuvat vaaralliseen seikkailuun, jossa riittää jännittäviä käänteitä. Kerronnassa on valittu turvallisuuden tunnetta luova ratkaisu: Disa kertoo tarinaa jälkeenpäin leirinuotiolla. Se vakuuttaa lukijan siitä, että lapset lopulta selviytyvät seikkailustaan. Tämä kerronnallinen kehys myös kytkee Veljeni Velin yhteen edellisen kirjan kanssa: leirinuotiolla Disan tarinaa on kuuntelemassa Tasangon tyttäristä tuttuja henkilöitä. Kirja myös pohjustaa trilogian kolmatta osaa Aallokon lapset, jossa nämä erilliset juonilinjat päätyvät yhteen.
Veljeni Veli jatkaa sarjaa oikein sujuvasti. Tarinassa on klassisen seikkailukertomuksen henkeä fantasiamaailmassa, joka on rakennettu pääasiassa kokeneemmalle lukijalle tutuista aineksista. Kokonaisuus tuntuu kuitenkin verrattain raikkaalta. Outi Mennan suomennos on helppolukuista ja selkeää tekstiä ja Eeva Nikusen hahmomuotokuvat antavat käsitystä siitä, miltä kirjan maailma näyttää. Hyvää lasten fantasiaseikkailua etsiville Gibatin tarinoita on edelleen helppo suositella.
