Matleena on Helgan tytär ja niin jatkuu tämä Ompelija-sarja, joka on varsin jännää tekstiä. Jo Helga oli sellainen omintakeinen tyyppi ihmisenä, mutta ei vaan parane tyttäressä tyyli. Tai onhan kummallakin oma tyyli, mutta sellainen, jota ei vaan ota omakseen. Helgasta saimme lukea kirjassa Helga.
Helga oli aikoinaan lähtenyt kotiseuduiltaan ja perustanut astetta hienomman ompelimon. Kun sitten Matleena pölähtää paikalle äitinsä tykö, niin mitenkäs sitten homma alkaa toimimaan? Äidin ja tyttären välit eivät ole mitenkään lämpimät.
Matleena ottaa haltuun oman elämänsä ja ajan tyylin mukaisesti siihen malliin, että vapauden myötä sitä pian ollaan raskaana. Perhe-elämää yritetään, mutta onnistuuko? No, eipä onnistunut Helgaltakaan. Kun Matleena on nyt lapsen saanut, niin hän varmaan jatkaa elämäänsä seuraavassa kirjassa.
Odotin jotenkin enemmän tältä kirjalta, että jos jotenkin ne suhteet lutviutuisivat, mutta kun ei. En millään päässyt henkilöiden mielen maailmaan niin, että olisimme edes hetken olleet samoissa fiiliksissä. Jos Helga oli jo ensimmäisessä osassa luokseenpääsemätön, niin sama jatkui nyt. Matleena jatkoi samaa kaavaa, varsin vaikeita tyyppejä. Lukijana en päässyt missään vaiheessa siihen tilaan, että olisin ollut näiden ihmisten kanssa samoilla ymmärryksen kentillä.
Mielenkiintoista oli se, miten kuvattiin vaatteita ja sitä, miten niitä ommeltiin, korjattiin ja mikä oli milloinkin muotia. Olisin halunut olla paikalla, kun ompelimoon saapui asiakas ja kuulla, mitä hän halusi. Vaan kun Helga meni Iivarin kanssa Länsipuiston ja Eteläpuiston kulmaan, Helga ei voinut kaivaa taskustaan Belmont-askia, koska elettiin 1960-lukua. Olisiko se voinut olla Bostonia tai vaikkapa Marlboroa?
No, katsellaan millainen fiilis on Matleenan lapsella sitten sarjan seuraavassa osassa. Toivoisin, että enemmän sellainen, että saisin henkilöt paremmin haltuun, koska Ompelija-sarjan teema on kiinnostava.






