Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Velaksi eläminen, valtava byrokratiakoneisto ja valtion vahva rooli ovat edelleenkin, valitettavasti, suomalainen malli. Samalla totuutta yritetään häivyttää kauniilla ylisanoilla niin oikeiston kuin vasemmistonkin suunnalta niin ettei tavallinen ihminen, joka ei seuraa politiikkaa tarkasti, voi olla varma mikä on totta, ja mikä vaalien alla äänestäjien houkuttelemiseksi suunnattua luikuria.
Taloustoimittaja ja entinen SKDL:n kansanedustaja sekä vasemmistoliiton meppi, Esko Seppänen kuvaa Punapääoman romahdus -kirjassaan valheellista vasemmistolaista taloudenhoitoa, kun valtavan EKA-konsernin olemassaolotaistelua käytiin huijaamalla pelkän kirjanpidon avulla. EKA:n liikevaihto oli parhaimmillaan yli 15 miljardia Suomen markkaa, ja konsernin yli 700 toimipaikassa työskenteli yli 13 000 ihmistä.
Kun demarivetoisen EKA:n tappiot alkoivat kasaantua EKA:an, demarit puristivat niiden kätkemiseksi kuiviin hyvin tuottaneet ja oman alansa suuriin kuuluneet vakuutusyhtiö Kansan sekä rakennusyhtiö Hakan. EKA onnistui Seppäsen mukaan lisäksi – korkeiden demaripoliitikkojen suostumuksella – pelaamalla laittomasti tilinpäätöspelejä näiden yhtiöiden valtavilla omaisuuksilla ja kassavirroilla sekä taseilla. Kyseessä oli selvästikin rikollinen toiminta.
Lintulahti Oy:n (joka oli EKA:n omistama, mutta taseen ulkopuolelle siirretty yhtiö) taseessa oli kiinteistöjä, joille oli kaavoitettu yhteensä 28 400 neliötä asuntorakennusoikeutta ja 11 000 neliötä hotellirakennusoikeutta. Kun Haka (EKA:n oma rakennusfirma) möi mainitut neliömetrit Lintulahdelle, niistä kirjattiin myyjän tulokseen 155 miljoonaa markkaa, mutta rahaa ei liikuteltu. Lintulahti jäi EKA:lle velkaa 250 miljoonaa markkaa, vaikka sen omaisuuden tosiasiallinen arvo ei ollut kuin alle 100 miljoonaa markkaa.
Kun EKA ei enää saanut pankeilta lainaa, se alkoi Seppäsen mukaan haalia sitä markkinoilta tarjoamalla tallettajille suuren koron osuuskassastaan. 1993 yhdeksän kuukauden ajan se onnistui tässä tehtävässä erinomaisesti, haalien tallettajilta konkurssikypsälle yhtiölle yli 480 miljoona markkaa, aikomatta koskaan palauttaa rahoja asiakkailleen.
EKA:n talletukset kasvoivat samaan aikaan 80 % kun ne vähenivät pankeissa 18 %. EKA:n talletukset maksoi lopulta Esko Ahon porvarihallitus pankkitakausvaroista, ihan kuten Juha Sipilän hallitus maksoi demarihallitusten takavuosien velkavoittoista elvyttämistä ja tasekikkailua siistiäkseen. Punapääoman romahdus on jännittävä, kuin John Grishamin oikeussalidraamoja lukisi.
Seppänen oli ennen politiikkaan astumistaan hyvä taloustoimittaja. Oli sääli että hänet menetettiin jesuiittamaisen moraalin kyllästämälle poliittiselle pelille, ensin eduskuntaan ja sitten EU-parlamenttiin. Mutta ongelmiakin on asiantuntemuksesta, rohkeudesta ja nasevasta kielestä huolimatta. Hän oli näkyvä poliitikko, joten ihan kaikkea hänen kirjoittamansa ei pidä uskoa. Kannattaa muistaa, että Seppänen halusi näkyä ja shokeerata, jotta olisi valokeilassa päässyt eteenpäin.
Kirja on silti alansa huippua, vaikka Seppäsellä oli EKA:sta kirjottaessaan vakava jääviysongelma – hänhän oli itse mukana niissä EKA:n johtoportaan sfääreissä, joissa asioista päätettiin. Varmasti hän tietää enemmän kuin kirjoittaa, ja se hieman häiritsee kirjassa lisäkysymyksellä. Mikä oli hänen roolinsa ja olisiko EKA voitu pelastaa Seppäsen resepteillä? En usko, että olisi voitu.