Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Stein Storesen on ystävänsä Ismo “Munkki” Valamon kanssa katsomassa joulurauhan julistusta Turussa, kun yhtäkkiä joku ampuu julistajan suoraan Prinkkalan talon parvekkeelle. Storesen ehtii nähdä, että ampuja oli tuomiokirkossa ja säntää leikkimään sankaria, henkensä uhalla.
Storesen yhyttääkin ampujan, mutta saa puukosta. Tapaus siirtyy poliisin tutkintaan, mutta Storeseniä jää hieman kaivelemaan. Toinen, vielä kipeämmin lähelle osuva henkirikos tekeekin tilanteen viimeistään selväksi: Storesen haluaa tarttua keskusrikospoliisin tarjoamiin tehtäviin.
Rikokset näyttävät liittyvän Suomeen rantautumassa olevaan Desperados-moottoripyöräjengiin. Poliisilla on suunnitelmia jengin nappaamisesta, mutta siihen tarvittaisiin joku näppärä kaveri soluttautumaan jengiin. Storesen sopii osaan erinomaisesti ja motivaatiotakin hullun vaaralliseen soluttautumistehtävään riittää, henkilökohtaisista syistä.
Luvassa on vaaraa ja vaikeuksia. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että Max Manner ei tällä kertaa saa sinänsä käyttökelpoisesta juonesta ihan kaikkia tehoja irti. Tarina etenee mukavasti, mutta jotenkin liian helposti. Soluttautumisen vaarallisuutta hehkutetaan kirjassa moneen otteeseen, mutta kovin tiukkoihin paikkoihin Storesen ei kuitenkaan joudu. Kirjassa olisi voinut olla enemmänkin jännitystä. Loppuun sentään rakennetaan vain kevyesti epäuskottava, mutta varsin tyylikäs loppukohtaus, mutta sitä ennen kirja tuntuu hieman lässähtävän.
Bandiitti käy kesädekkarista, vaikka ajoittuukin joulunpyhiin, mutta Mannerin parhaiden kirjojen listalle se ei pääse. Edellinen Storesen-dekkari Räsynukke, esimerkiksi, oli parempi.
