Juha Vuorinen: Dokumentti : Juoppohullun päiväkirja, osa 5

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Otin Dokumentin haltuun kuin olisin voinut itse päättää, miten sen nautin. Vakaa tarkoitus oli ottaa siitä muutamia sivuja kerrallaan, hitaasti nautiskellen, ikään kuin pienet yömyssyt aina päivän päätteeksi. Melkein onnistuin, kunnes eräänä aamuna tapahtui se ratkeaminen. Heräsin ja kirja tarttui minua kädestä ja vei sohvalle ja siitä se sitten alkoi. Vetäisin kerralla koko Dokumentin! Ei auttanut, vaikka olisi ollut muutakin tekemistä.

Kaksin käsin ahmin koko kirjan, joka ikisen sivun, joka ikisen sanan. Se on hauska, se naurattaa, mutta se on paljon muutakin. Se itkettää niin, että välillä oli vaan hetkeksi hellitettävä, siksi aikaa, että sai kuivattua naamansa ja silmälasinsa. Se pani liikkeelle niin paljon asioita, että pienimuotoinen tsunami riehui ja riepotteli minua.

Juha Berg on suurien asioiden edessä. Äiti on viimeisellä suoralla ja on tehtävä päätöksiä oman elämänsä suhteen. Vaikeita asioita, joita elämä heittää eteen, niitä tässä loistavassa Dokumentissa käydään läpi. Mikä parasta, sen vuorismaisen huumorin avulla. Juuri se huumori kantaa ja tekee kirjasta helposti luettavan.

Juopottelu ei ole mitään hauskaa, ei kun sitä pitää juoda päivätolkulla, se on yhtä helvettiä. Tuon juomisen ja sen jälkeisen elämän kuvaus on niin todellista, että tulee itsellekin paha olo. Uskon, että tämäkin asia tässä kirjassa on se, mikä todella ravistaa.

Parisuhde ja rakkaus on kuvattu juuri niin kuin sen voi parhaimmillaan kuvitella. Ei mitään imelyyksiä vaan upealla miehisellä herkkyydellä tulkittua, niin että se todella pukkaa palaa kurkkuun. Juha Vuorisen runokirjan runo Sieluni helinä, se tuli joka paikassa vastaan, sieltä rivien välistä kurkisteli…

Ystävyys on juuri sitä, että ollaan tukena. Juha Bergin ystävät ovat hieman omalaatuisia, mutta ihan oikeita ystäviä, vilpittömiä ja välittävät, tekevät kaikkensa.

Kuoleman kohtaaminen, menetys – se koskettaa jokaista ja sen läpikäyminen ei ole koskaan pala kakkua. Kun sitä lukee, se nostaa omat kokemukset pintaan ja vaikka se sattuu, niin kyllä se silti, tätä kirjaa lukemalla lohduttaa.

En paljasta sen enempää juonesta, sillä paljastin jo aika lailla fiiliksiä. Vakuutan, ettei tämä Dokumentti voi olla koskettamatta – mutta, se pitää ensin lukea!

Kini

Olen Kini, kirjojen ja kirjailijoiden ystävä. Työskentelen Kouvolan pääkirjastossa kirjastovirkailijana ja tehtävänkuvaani kuuluu mm. kirjailijavierailujen järjestäminen. Olen aina lukenut paljon ja monipuolista kirjallisuutta. Olen kulttuurin suurkuluttaja. Kirjojen lisäksi ramppaan elokuvissa ja teatterissa. Kaikki vinkit »

4 kommenttia

  1. Kirja on suuri pettymys.
    Nyt on Juha Vuorinen lopullisesti ottanut irtioton mukavuusalueeltaan. Se että Vuorinen pyrkii olemaan ”oikea” kirjailija, ja haluaa kukkahattutäditkin pitämään kirjastaan, ei ota tuulta siipiensä alle.
    Kaikki se yliampuva viinahuumori ja Juhan ystävien sekoilu loistaa poissaolollaan. Juuri ne asiat mitkä 2 ensimmäisestä juoppiksesta tekee legendaariset, pyritään lakaisemaan maton alle ja tilalle on ahdettu syyllisyydentunnetta joka ryypyn jälkeen, ja itsensä tutkiskelua. Perhe on etusijalla ja koko ajan lukijaa muistutetaan siitä.
    Tottakai oikeassa elämässä niin täytyykin olla, mutta nyt kyseessä kuiten viihteeksi tarkoitettu kirja. Mä haluan lukea irtiottoja arjesta ja mielipuolista toimintaa suomalaisten suosikkiharrastuksesta eli juomisesta silloin kun avaan juoppohullun päiväkirja -nimisen opuksen…..tätä en kokenut Dokumentin parissa. Sääli, koska odotukset oli korkealla.

  2. Surkea kirja 5/10, jätin kesken, kun en jaksanut lukea loppuin.

  3. Kirja on vielä pahasti kesken, mutta jo nyt voin sanoa, että Juha Berg on muuttunut ekoista Juoppiksista. Mutta eikös näin ole aina, henkilöt kasvavat ja kehittyvät, myös kirjalliset henkilöt.

  4. Vuorinen yritti jo edellisessä kasvaa köyhän miehen Coelhoksi. Minkä tämä tekee itse Coelhosta?

    Kirja oli heikko. Vaippaihottuma oli jo sekin heikko tekele, mutta tämä oli vielä heikompi.

    Vuorisen oma äiti oli ilmeisesti menehtynyt muutama vuosi aiemmin ja ehkä tämä oli surukirja.

    Nauroin yhden kerran(en viitsi paljastaa).

    Äidin kuoleman läpikäynti liikutti, mutta vain omaa äitiäni muistellessa.

    En osta juoppista muistaakseni elämäni tragedian. Ostan ne ´for the ride´.

    En päässyt kyytiin.

    Ole kiltti Vuorinen ja anna tämän olla viimeinen juoppis.

    Kiitos matkasta Raskausarpi -kirjan loppupuolelle asti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *