Pentti Haanpää: Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Kaksikymmentäyhdeksän Pentti Haanpään (1905-1955) aikaisemmin kirjoissa ja kansissa julkaisematonta haanpäätä on kirjailijan elämäkerran kirjoittanut Matti Salminen vielä onnistunut kaivelemaan kätköistä esille. Osa on erilaisissa julkaisuissa jo esillä olleita, mukana muutama julkaisematonkin.

28 päivää helmikuussa. 29 juttua kirjassa. Hmm! Kiehtova ajatus: allakka piiloon helmikuuksi – ja jokaiselle päivälle lukuun yksi laatunovelli; viimeinen juttu, Kiinan muurilla, jääköön maaliskuuksi.

Tai vielä kiehtovampi: allakka piiloon koko vuodeksi, sillä nyt Haanpään novellien, tai juttujen kuten hän itse niitä kutsui, kokonaismäärä on 360:n korvilla.

Kokoelman niminovelli on Eräs avioliitto, vaikka yhtä hyvin se voisi olla Kämppä, Sapattirikos, Häitten jälkeen, Isäntä ja sällit tai mikä tahansa kirjan kertomuksista: petosta ja valtaa, pienen ihmisen joutumista suurempien mahtien puristeltavaksi. Ehkä kirjan nimeksi on otettu juuri tuo juttu, jotteivät sensuurivuodet unohtuisi: se kun ilmestyi Työväen Joululehdessä 1934, samana vuonna jolloin Haanpää oli saanut sakkotuomion Tulenkantajiin kirjoittamistaan jutuista Pulamiehet puhelevat sekä Pulamiehet lähtevät liikkeelle.

Niminovelli kertoo liikemies Linturista ja konkurssin uhasta (Mutta nyt uhkasi kupla hajota ja säkki kaatua, tulevaisuus enteili rahattomuutena, köyhyytenä ja nöyryytenä), jolta uuden vakavaraisen vaimon (Ei niin, että tuossa tuimakatseisessa vanhassa piiassa olisi ollut missään määrässä lapsekasta lemmenhurmaa) hankinta pelastaa. Siis yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti aroilla alueilla liikutaan kuten Haanpäällä tapana oli – aikansa Salamalla.

PH saattaisi, jos tätä aikaa eläisi, hyvinkin istua Charlie Hebdon toimituksessa tai ainakin toimia lehden kirjeenvaihtajana.

Ovat ne nautittavia, jok’ainoa. Tuttua taattua Haanpäätä. Siinä ja siinä, ettei olisi kaivanut verta nenästä näilläkin tuumailuillaan ja nokerteluillaan, mikäli isommissa määrin olisivat julkisuuteen päässeet ja päätyneet. Yhteiskunnalle ylen vaarallisia tuntuivat joka tapauksessa olleen kirjoittipa Pentti mitä kirjoitti ja kirjoittipa mihin kirjoitti. Nämäkin kirjoitukset oli häivytettävä mitä merkillisimpiin julkitulopaikkoihin – yksi jopa Nyyrikkiin!

Ylen mielenkiintoinen erikoisuus on runohyppy Amerikkaan, yhteenveto sedän Otto Birger Haanpään siirtolaisvaiheista, joista Pentin setä itse runoili.

Mitästä – loppujen lopuksi: maantomua kummempi lopulta kukaan.

Tosin harmittaa se silti puutteellinen olla, kunnes maa itse kunkin aikanaan poveensa kutsuu ja tilit tasoittaa. Sitä se Haanpää oikeastaan aina tahtoo julistella. Siis kumpaakin.

 

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *