Virpi Pöyhönen: Hän rakastaa minua

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Kaksi naista, jotka tahollaan kaipaavat jotakin.

Kiira on viettänyt vuoden vaihto-oppilaana Wyomingissa pienellä paikkakunnalla. Siellä hän tutustui Joniin ja Sheenaan, joiden ystävyys merkitsi hänelle enemmän kuin koskaan voisi arvata. Se oli koko maailma! He tekivät kaiken yhdessä ja elämä sekä nuoruus maistuivat. Aika Wyomingissa oli upeaa, kunnes Sheena alkoi muuttua. Muuttuiko myös Jon? Kiira palaa Suomeen ja kotiinsa Turkuun, mutta mikään ei enää ole samoin. Hän ei saa unta, hän vaeltaa yksin öisin kaupungilla – häntä ahdistaa, hän ei enää jaksa syödä.

Turussa asuu myös Krista, joka on mielestään aina ollut voittaja. Hänellä on hyvä työpaikka, mukava asunto, ystäviä ja tuttavia. Rakkautta ehkä puuttuu, mutta työpaikalla Harri osoittaa avoimesti kiinnostusta ja Krista alkaa joka perjantai järjestää itsensä valmiiksi Harrin kantapaikkaan. Ihan vaan varmuuden vuoksi, ja tuleehan Harri, lopulta. Harri on tosin vakituisessa suhteessa tahollaan ja ilmoittaakin lähes heti, että Kristan ei pitäisi ajatella asiasta sen kummempaa. Silti Krista toivoo, uskoo ja mainio tilaisuus tarjoutuukin työmatkalla Tokioon.

Kumpikin naisista odottaa ja toivoo jotakin, mitä on mahdoton saada. Kumpikin pettyy sekä ihmisiin että lupauksiin. Ihmiset voivat olla toisilleen äärettömän julmia, jopa huomaamattaan. Haaveet ovat kauniita, mutta voiko niiden varaan laskea koko tulevaisuutensa? Kuin sattumalta naisten tiet risteävät myös konkreettisesti ja tämä ehkä satuttaa vielä enemmän. Kuitenkin kummankin on jatkettava elämää ja yritettävä katsoa eteenpäin, huolimatta lähes fyysisestä kivusta ja kaipuusta.

Esikoisromaaniksi mielestäni erittäin hyvä. Kerronta on selkeää ja kaunista, vaikka asiat eivät sitä aina olekaan. Tarinan käännekohdat muualla – Japanissa ja Wyomingissa – etäännyttävät sopivasti, kun Turku puolestaan tuo ahdistuksen ja yöt painavammaksi.

Suosittelen kaikille psykologisista ihmissuhdetarinoista kiinnostuneille ja mielestäni tämä sopii hyvin myös nuoremmille lukijoille, vaikka tätä ei erikseen mainitakaan.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Esikoiskirjana hyvä. Aluksi näiden kahden tarinan kulku rinnakkain hämmensi – mikä on tarkoitus, mikä näitä yhdistää. Kun se selvisi, asetelma oli herkullinen. Ihmissuhteiden käsittelyä parhaimmillaan.

    Mutta:
    Sulkeiden käyttö on ”raivostuttavaa”, mutta ilmeisesti nykyajan trendi. Tullut ilmeisesti puhekielestä, jossa käytetään usein ”heittoja” – keventämässä, selittämässä, itsekritiikkinä, satiirisena sivuhuomautuksena jne. Pöyhösen kirjassa niitä on häiritsevän paljon. Sama juttu noiden lainausmerkkien kanssa 😉 Aikoinaan suomen kielen opettajani valisti yo-kirjoituksia silmällä pitäen, että sulkeiden käyttöä on vältettävä viimeiseen asti. Sen on turha asia, mikä pitää sulkeisiin laittaa. Sanottava asia sisällytetään tekstiin.”

    Tämä vei aika paljon pisteitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *