Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olen kiinnostunut tietämään, millaisia ovat oikeasti ihmiset, joista julkisuudessa annetaan jonkinlainen kuva. Mietityttää, miksi joku on ihminen on pyrkinyt julkisuuteen ja kun tämä sitten on julkisuudessa, niin mitä sieltä tulee ja miten media sen tarjoilee. Mikään ei koskaan tunnu olevan aitoa ja oikeaa.
Halusin lukea tämän kirjan, koska halusin tietää, millainen ihminen on Wilma Schlizewski, entinen Hantta Krause ja omaa sukuaan Laine. Hurja Hantta antaakin sitten ihan täyslaidallisen aina lapsuudesta asti tähän päivään.
Kirjan parissa viihtyy, kun saa olla oman sohvan nurkassa, sillä missään nimessä en itse jaksaisi sellaista elämää, jossa on matkustettu niin paljon, biletetty armottomasti ja haluttu olla esillä kaikin mahdollisin keinoin. Eniten oudoksutti se, että on pitänyt keksiä jotain sellaista ulkonäöllistä, millä herättää huomiota. Mitä erikoisempaa, sen parempaa.
Wilma teki työtä mainosmaailmassa ja kai sellaisissa piireissä pääsee sitten toteuttamaan luovuuttaan niin, että vapaa-aikakin oli yhtä itsensä toteuttamista. Tv-maailma avautui ja siellä hän sitten lausui ne kuolemattomat sanat: “Helvetin hyvää yötä”. Tämä tapahtui siis 1984, jolloin se oli kohahdus!
Wilma-Hantta paljastaa kirjassaan kaikki miessuhteet, avioliitot ja miten yhdestä avioliitosta siunaantui kaksi tytärtä, jotka ovat nyt jo aikuisia. Äitinä Hantta on ihan samanlainen kuin muutkin äidit.
Vaikka Hantalla tuntuu olevan kaiken aikaa hauskaa, se ei pidä paikkaansa. On ollut onnettomuuksia ja sairastumisia, mutta niistä on selvitty. Tyyli ja asenne ovat olleet kyllä kohdillaan.
Nyt hänellä on toinen jalka Helsingissä, toinen Tallinnassa, ja 30 vuotta nuorempi mies, josta kaikki tuntuvat olevan innoissaan, sillä Arska on se oikea. Mahtavaa, kun joku toimii, vaikka epäilijöitä aina riittää, olipa asia mikä hyvänsä.
Sami Lotila on kiteyttänyt Hantan hurjat elämänvaiheet napakasti kokoon ilman turhia jaaritteluja, sillä kaikki on saatu mahtumaan 226 sivuun. Sekin sujuvoittaa lukemista, kun ei kauan yhden asian kimpussa olla vaan hypätään jo seuraavaan.
Jokainen ihminen on kirjan arvoinen ja tämä oli sitä toiminnallista osastoa.
