Jussi Seppänen: Jussi Seppänen

Osta kirja itsellesi

Ensin ihastuin, sitten pidin, sitten en pitänyt, vaan pitkästyin. Lopulta pidin, jostain loppuneljänneksen paikkeilta.

Sankarilla sana hallussa, niin kirjan päähenkilöllä Jussi Seppäsellä kuin myös hänestä kirjottavalla Jussi Seppäsellä (s. 1975), joka on molempien Jussi Seppästen paras asiantuntija. Kävikö selväksi?

Näillä mennään koko kirja lävitse.

Jokinhan tässä hankaa. Ollaan ajaa köröttelemässä Sodankylän filmifestivaaleilta. Käydään keskustelua:

– Muistako silloin kun sulla lukiossa epäiltiin sellaista tappavaa tautia etkä nukkunut moneen viikkoon? Aku virkkoi jossain Oulun korkeudella.

– Juu. Lääkäri sanoi silloin, että kuolen kolmekymppisenä. – – –

– Se on periaatteessa ihan positiivinen juttu. Että oot elossa. Mun mielestä.

42-vuotiaana yhä elossa. Lääkkeet tehoavat, tosin rajoittavat, kun pitää joka toinen perjantai käydä litkuissa. Kuitenkin kaikitenkin: ”Jokainen päivä on lahja.”

On tuossa pohjaa kirjaksi asti; onpa tämä kirja sitten romaani, autofiktio, tai jokin sen tapainen. Se pitää kirjan ja lukijan ’elossa’, valppaana ainakin. Aikaa tappamassa. Loppupuolella jopa herkkänä, positiivisena ainakin, kuten äidille soittaessa:

Terve äiti. Mulla on hyviä uutisia, Syy mahakipuihin on selvinnyt. Mulla on sellainen sairaus, mihin on lääke.

Sanat notkeina Jussi Seppänen kirjoittaa. Sanat ja niiden ’leikki’ ovat kirjailijalle tärkeitä, ne työkalut ovat hallussa. Väistämättä tulee mieleen juicemaisuus ja miksei Juhani Peltosenkin sanamaisuus: sana edellä mennään, vaikka itse asia kuinka vakava.

Pakko on seuraavaksi kaivaa Seppäsen esikoinen tämän toisen tulemisen jälkeen. Kymmenottelu on esikoisen nimi, ja siihen viittaa, oikeastaan pohjautuu tämäkin kirja; sen syntyyn ja sen jälkeiseen elämään: kun on kirjailija. Miten tuon sanoisi: veitikkamaisuuteen. No ehkä tuo ilmaisu on väärä ja vino, mutta raskas ei tämä kirja ole, vaikka kuolema koko ajan kintereillä, taustalla kummittelemassa.

Suomalainen yhteiskuntamalli saa Jussin kiitokset armeliaisuudesta:

Armon käsite. Ansaitsematon rakkaus: Rutiininomaista hengenpelastusta, hinta 200 000 euroa vuosi, josta minä maksan 200 ja veronmaksat 199 800.

Elämä on ilmainen lounas.

Ja vielä vertailuksi: ”USA:ssa vakuutus ei korvaa hoitoja, ihmiset kuolevat.”

Hieno kirja. Hyvä, Seppäsen Jussi! Ja Suomi.

hikkaj

SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...