Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Laina ei koskaan halunnut, että hänen kaksostyttärensä jäisivät lähellekään Kuusamoa aikuistuttuaan. Martti jäi. Nyt Laina on kuolinvuoteellaan, jo käytännössä tämän maailman jättäneenä, kun Eeva ja Marja viimein saapuvat vuosien jälkeen Koillismaalle järjestelemään asioita. Mutta miksi Laina halusi ajaa tytöt pois itärajan pinnasta? Tommi Kinnunen rakentaa Kaarnassa järkyttävän tarinan toisen maailmansodan aikaisesta partisaanihyökkäyksestä, jossa kokonaisen kylän kohtalona oli joutua raakojen tunkeutujien uhreiksi.
Kaarnan tarina kulkee lomittain eri aikatasoilla. Toisaalta ollaan suunnilleen vuosituhannen alussa, jossa Martti, Eeva ja Marja kohtaavat. Heidän muistonsa kotimaisemista ovat kovin erilaisia, eikä vierailu mene ainakaan Martin mielen mukaisesti. Toinen, ehkä tärkeämpi tarinalinja on Lainan tarina, joka kehitään kokoon lopusta alkuun. Kiinnostava ratkaisu! Menneisyys selittää nykyisyyttä, ja niin se on Lainallakin ja hänen läheisillään. Sodan arvet ovat syvällä, kaikessa mahdollisessa. Syvälle Laina ne haluaa kätkeäkin, ei niistä asioista puhuta. Ei varsinkaan lapsille, jotka joutuivat pieninä kokemaan sen kaiken – kaiken, jolle heillä ei ole edes sanoja. Miksi heidän pitäisi muistaa?
Neuvostosotilaiden partisaani-iskuja tiedetään tapahtuneen sotavuosien aikana kymmenittäin. Niistä kuitenkin vaiettiin, eikä niitä vaadittu virallisesti tutkittavaksi samaan tapaan kuin sotavankien kohtaloita. Tommi Kinnunen kirjoittaa jälleen arasta aiheesta koskettavasti, taidolla ja myötäeläen. Sodan kokeneen sukupolven traumoja Kinnunen kohtelee kunnioittaen ja ymmärtäen. Kovin surullisesta aiheestaan huolimatta Kaarna on kaunis romaani, joka kyllä kannattaa lukea.
