Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Alkuperäinen Kosmokomiikkaa (1965, suomeksi 1969) on kokoelma absurdeja tieteiskuvitelmia, joiden päähenkilö Qfwfq jutustelee sekavia maailmankaikkeuden synnystä ja ominaisuuksista, sillä Qfwfq on ollut paikalla aina, kun jotain on tapahtunut: ”Vaikka minä olin siihen aikaan vain lapsi, kertoi Qfwfq, – olin jo pannut sen merkille. Vetyatomit tunsin jokaisen, ja kun uusi ilmaantui, olin heti siitä selvillä.” aloittaa Qfwfq ja kertoo, kuinka pysyvän tilan universumissa leikkiä vetyatomeilla saattoi jatkaa loputtomiin.
Markku Soikkelin Kesäklassikko: Maailmojen synty simpukankuoressa on oivallinen arvostelu alkuperäisestä Kosmokomiikkaa-kokoelmasta. Tähän uuteen on lisätty kaksitoista Italo Calvinon vuosien 1965 ja 1984 kirjoittamaa kertomusta. Ne jatkavat samaa rataa ja istuvat mukavasti alkuperäisten seuraksi. Sama absurdi kosmologiasta ja maailmankaikkeuden olemuksesta ponnistava jutustelu jatkuu uusissakin tarinoissa, kenties Maailman muisti -novellia lukuunottamatta.
Calvinon kosmokomiikka on edelleen hyvä kesäklassikko: se on viisasta ja pohtii syntyjä syviä, mutta samalla kietoo kaiken kertomansa kepeään järjettömyyteen. Kokoelman aloitustarina, Etäisyys kuusta, on yhä edustava mallikappale siitä, mitä tuleman pitää: se kertoo ajasta, jolloin kuu oli lähempänä maata, niin lähellä, että eräskin heimo vietti aikaansa loikkien kuuhun keräämään kuunmaitoa. Vaan kuinkas sitten kävikään, kun kuu alkoi etääntyä maasta? Niinpä niin. Melkoista hulluttelua, tämä kokoelma, mutta absurdius ei lyö yli, vaan tarinat pysyvät tolkun rajoissa. Se onkin hieno temppu, se.
